Sunday, December 21, 2014

Sarjakuva-albumia kivasti markkinoille pukkasi, kaupaks sitä onpi männy, seuraavaa pukkaa vuonna 2015 ja MA TOEVOTAN HYVÄÄ JOULUA & JULEA TEILLE!!!

TERVEHDYS TUPAAN NIIN ETTÄ TÖMPSISTÄ VAAN! LUNTA ONPI JOSSAIN PÄIN MAATA MANNUT JA METSÄNKÄVYT TULVILLAAN -JEE! JA TIETENKIN MA TEILLE HYVÄÄ JOULUA & JULEA TEILLE TOEVOTAN!!!

Se on joulunaika taas ja samalla tulee kuluneeksi VUOSI tämän kirjailija-, kirjallisuus- ja kirjoittajablogini perustamisesta. Ajattelin, että tokkopa täällä kovin moni vaivautuu pyörähtämään ja saan vuodessa aikaiseksi ehkä muutaman bloggauksen. Väärässä olin. Bloggasin ennen tätä juuri nyt lukemaasi bloggausta huimat 35 kertaa. Joulukuun alussa kävijämittari paukahti yli 7000 eli seitsemäntuhatta käyntiä alkukuussa oli alle vuodessa blogini tavoittanut. Ja nyt kun roiskaisen tämän 36. bloggauksen, on kävijämäärä pysynyt sen verran kivasti käymässä täällä että yhä mennään yli 200 lukukertaa per bloggaus, vaikka luonnollisesti ennen julkaisuaan tämä 36. blogautus ei ole voinut saada vielä itselleen yhtäkään lukijaa. Ja tämä kaikki edellämainittu on "ihan jees" siihen nähden, että uumoilin koko vuoden aikana tavoittavani juurikin ehkä tuon 200 lukukertaa per vuosi. Ihanaa olla väärässä. Hienoa, että ihmisiä on kiinnostanut ja kiinnostaa!

Ja ei ole vuodessa nuaamakkaan yhtään tämän enempää rupsahtanunna toteaa ite kirjaileva bloggari itestään
Ja on minulla muitakin UUTISIA ja rummunpäristyksiä!!!!!

Edellisessä bloggauksessa pohdin sitä, että jos saisin joulukuun aluksi Bob Sled Charmer - Moottor'kelkkahurmaaja -sarjakuva-albumia a5-kokoisena etukannessa väriä sisältävänä vaatimattomana teeseite -vihkosena. Ja lopputuloksesta tuli tavoiteltua parempi. Bob Sled Charmer - Moottor'kelkkahurmaaja -sarjakuva-albumi ilmestyi Books on Demand - Bod Gmbh:n kautta 8.12. kansainväliseen jakeluun kansistaan värillisenä liimasidottuna pehmeäkantisena kirjana ja on tulossa markkinoille e-kirjana.
Moottor'kelkkahurmaaja sannoo irvistelevillä hampaillaan morjens! ;-)
Tosiaan siihen nähden, että Nahkialan moottor'saha- ja -moottor'kelkkahurmaajasta kertova sarja-kuva vihdoinkin alkoi saada päässäni muotoa vasta lokakuun loppupuolella, alkoi todenteolla muotoutua marraskuussa ja oli lisäksi ajateltu vain pienen piirin jutuksi, teos sai kivasti tuulta siipien alle. Ja siivet kantoivat sen verran hyvin, että yllättävän helposti tämä teos markkinoille tuli putkautettua sopivan kustantajan kautta, sai hyvät ja kansainväliset kanavat, on kaupaks männy, ja kaiken lisäksi  seuraavaa Nahkiala Cityn sarjamurhaajan kuvitelluista hetkistä kertovaa alpummia pukkaa alitajunnastani hyvää vauhtia paperille ja taittajan känsäisiin kouriin. Ekalla sarjakuva-albumillani on lisäksi ollut jo usemmat julkkaroinnitkin ja tammikuussa pukkaa lisää taas silläkin saralla.

Koriat on kannet ja vänkä meininki sisällä -HUBA!!!! VIIVAKOODIKIN JA KAIKKEE! 8-)

Bob Sled Charmer - Moottor'kelkkahurmaaja -sarjistani on saatavilla monista paikoista, mm. suoraan kustantajalta, Suuresta Suomalaisesta Kirjakaupasta, Prismasta, CDONPISTECOMissa, AdLibriksessa, Barnes & Noblessa, ympär ämpär Amazonia eri maissa, jne. jne. ja miulta iteltäin tietenkin. E-kirjajulkaisu myös pitäisi tapahtua tässä näillä näppäimillä.

Seuraava alpummi on työstössä ja sen on uumoiltu ilmestyvän siten, että sitä voidaan julkkaroida sekä perjantai 13.2.2015 Friday the 13th -pippaloissa että ystävänpäivänä la 14.2.2015 Elävän Kirjallisuuden Festivaaleilla. Loogisesti ajatus pistäytyä ko. albumin tiimoilta myös Tampere Kuplii sarjakuvafestareilla myymässä teosta halukkaille. Toisen sarjisalbumini nimi on kaikessa lyhykäisyydessään (In)famous adventures of Chainsaw Charmer  - Moottor'sahahurmaajan s(e)i(k)kailuja ja sen isbn-numero on 9789523184503 ja sekin on tarkoitus tulla Books on Demand - BoD GmbH:n toimesta.

Sekä journalistit että kirjabloggarit voivat ottaa yhteyttä kustantajaan, jos haluavat arviokappaleen sarjakuvakirjastani. BoD lähettää kaikille kirjastani kiinnostuneille toimittajille ja kirjabloggaajille ilmaisen arvostelukappaleen!!!!!! Tiedotusvälineiden edustajat voivat tilata kappaleensa sähköpostitse osoitteesta lehdisto@bod.fi, jolloin kirja toimitetaan heille painotuoreena postitse. Toki mikään ei varmaan estä ilmoittamasta Bob Sled Charmeria arviokappaleeksi kysyessään arviohalukkuutesa myös (In)famous adventures of Chainsaw Charmer  - Moottor'sahahurmaajan s(e)i(k)kailuja -sarjisalbumiin sen ilmyestyessä vuonna 2015.

Meikällä em. sarjakuva-albumien lisäksi työstössä mm. kokooma-albumi omista sarjakuvista vuosilta 2005 - 2015, ruotsinkielinen gaturunoutta ja punkrockmeininkiä roisilla suomenruotsilla sisältävä runokokoelma ja aiemmissa bloggauksissani mainitut kirjaproggikset. Ja kaikki merkit viittaavat siihen, että vuonna 2015 ja muina lähivuosina meikältä saattaapi putkahdella erinäisiä sanallisia, kuvallisia, sarjakuvallisia yms. teoksia. JEEE!!! HYVÄ FIILIS JA MEININKI!!!

Kaikella kunnioituksella kaikkea hyvää toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
kirjailija, sarjakuvataiteilija, muusikko, taiteilija ja muuten vaan mainio tyyppi ;-)

Monday, November 10, 2014

Pää puhuu taas!

Rakkaat lukijani ja armaat vihaajani <3 :-9


Minulla oli keväällä 2014 suunnitelmia tämän blogini suhteen, jotka eivät toteutuneet kevään eikä kesän mittaan, sillä tapahtui kuten monta kertaa ennenkin: tapahtui elämä kera yllätysten. No, asioista on tapana päästä yli tai edes ympäri, ja niin tuli tehtyä taas kerran.

Valoa ja varjoa, muunmuassa sitä on elämä

Tässä loppusyksyn/alkutalven/minkälie/loppuvuoden mittaan on tarkoitus yrittää aktivoitua blogini suhteen. Etenkin kun näemma vaihteeksi kirjautuminen sivustolle ja blogisivulleni onnistuu, päinvastoin kuin oli viimeisen päivitykseni jälkeen pitkään asian tola. Asiassa auttaa myös se, että voin käyttää tarvittaessa toimivia tietokoneita, omat kun joko menivät risaksi tai annoin ne pois. Nettikännykkää en enä käytä, ja muutoinkin vältän vahvasti tarpeetonta netissä roikkumista. Jää aikaa siis tekemisellekin. Eli eiköhän tässä kaikenlaista tule loppuvuoden 2014 ja vuoden 2015 rustailtua.

Sitten viimeisimmän blogipäivitykseni olen mm. aktivoitunut piirtäjänä ja ennenkaikkea sarjakuvapiirtäjänä, olen aktivoinut myös sarjakuvien käsikirjoittajana, olen reissaillut pitkin Suomea ja käynyt Ruotsissakin, poistunut Facebook-profiilini puolesta Facebookista (artistisivu ja bändisivuja minulla siellä on), keikkaillut muutaman kerran sooloartistina ja ennenkaikkea erinäisillä bändeillä joista mainittakoon Three Ounces of Nothingness (jonka perustajajäsen, sanoittaja-säveltäjä-kitaristi-laulaja, ja primus motor olen), käynyt katsomassa keikkoja (Keuruunmarkkinoilla MUSKA oli PARHAUTTA), nähnyt ystäviä, kirjoittanut läjän novelleja, runoja, lyriikoita, arvio- ja tiedotetekstejä, valokuvannut, videokuvannut, ohjannut musiikkivideoita, käsikirjoittanut lyhyetlokuvia, ja vaikka mitä muuta. Tuli ikäännyttyäkin syksyllä yhden vuoden verran taas. Olen ollut elossa äitini kohdun ulkopuolella nyt siis reilut 34 vuotta.

Välillä maailma on aika sumea ja sateinen paikka

Syksyllä kävin peräkkäisinä päivinä kirjaimellisesti hikiset sessiot Siivikkala Sound Museumissa äänittämässä reilut pari tuntia musiikkia. Ekaksi tunnissa 5 kappaletta soolona kitara- ja laulu pohjalta. Tokana päivänä yksin kaksi Three Ounces of Nothingness -piisiä niin että äänitin itse laulut ja rummut samalla otolla, ripeillä otoilla bassoraidat ja kumpaankin piisiin yhdellä otolla kitaraosuudet eli samaan syssyyn yhdellä roiskaisulla kompit ja soolot. Kirjoitan tästä kirjoittaja-kirjailija-kirjallisuusblogiini sen vuoksi, että kappaleissa on tietenkin minun tekemät lyriikat. Ja jopa rokkisutaisuissa suhtaudun laululyriikkaan jonnisortin runoutena, eli että vaikka meno voisi olla ajoittain aika oudonkuuloista, sanoja olen aina miettinyt. En yksinkertaisesti pysty laulamaan sanoituksia, joitten takana en voi seistä.

http://www.seitti.fi/uutiset/julkaisu/147/Tervetuloa-sarvip
Miun ja P. A. Mannisen ideoista sikisi Zombella, jonka julkimoi Seitti syksyllä 2015

Keväällä (kuten aiemmin blogissa tuli mainittua) kävin Tampere Kuplii -sarjismessuilla, jossa keskustelin useampaan otteeseen kaikenlaista P. A. Mannisen kanssa. Ja tuli oltua oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja mentyä juttelemaan oikealle henkilölle, sillä hölömöistä "ois kivaa jos vois väsäillä siun kanssa jonkin kollektiivisen sarjisproggiksen missä Teräslilja kohtais zombeja, sillä oishan se hauskaa, koska Teräslilja on eräänlainen zombi itsekin"-mölinöistäni johtuen P. A. Manninen päätyi menemään Seitti -julkaisimolle sauhuamaan vastaavia ja Seitillä näytettiin vihreää valoa. P. A. Manninen käsikirjoitti sarjisalbumin, jossa on hänen ja minun lisäkseni  piirtämässä melkoinen liuta cooleja piirtäjiä, joista täissä mainittakoon Petri Hiltunen. Albumi on työnalla ja ilmestyy vuoden 2015 aikana, todennäköisesti syksyllä 2015.

Zombella-sarjisalbumi ei ole suinkaan ainoa mihin olen tämän vuoden aikana tunkenut kynäni. Minulta ilmestyy perjantaina 5.12. omaan ihan itse luotuun maailmaan ja alkuperäisiin tarinoihin sijoittuva Bob Sled Charmer - Moottor'kelkkahurmaaja -sarjakuva-albumi. Albumissa seikkaillaan fiktiivisessä Nahkiala Cityssa, jossa on vallan mielenkiintoisia hahmoja. Keskiössä vanha käppänä, joka on tullut kuuluisaksi 1974 vuoden moottorikelkka- ja -sahamurhistaan ja nyt elää omassa kaupungissaan fanien ympäröimänä rock-staran elämää ihailtuna sarjamurhaajana. Rajoitettu ja numeroitu painos. Sarjakuva-albumin tarinointi sekä englanniksi että suomeksi. Huima 6 euroa posteineen onpi ennakkotilaajan hinta. 
Kun luo sarjakuvamaailman, maailman logiikka saa olla vallan nurinkurinen

Bob Sled Charmer - Moottor'kelkkahurmaaja -sarjisalpparin tarkoitus on olla into piukassa tehty, vielä kun ideat ovat uusia ja fiilis korkealla. Osa sarjakuvista on toteutettu sarjana valokuvia, osa valokuvien ja piirrosten yhdistelmänä ja jotain outoa runouttakin mukaan on "saattanut" eksyä, eli en tälläkään kertaa ole tehnyt tätäkään proggista siten kuin jossain oppilaitoksessa saatettaisiin opettaa ja neuvoa. Albumin sisällön tarkoitus on esitellä Nahkiala Cityn maailmaa ja erinäisiä siellä huheltavia hahmoja. Tissejä, verta, kieroa huumoria ja muuta camp-elokuvista ja horror-sarjakuvista tuttua settiä on takuulla tarjolla albumi sivuilla. Eli veikkaan että aika moni Three Ounces of Nothingness ja Rattle Snake Rhythms -bändieni diggari varmaan saattaa tämän itselleen hankkia, sillä pitkälti samoissa maailmoissa albumissakin liikutaan kuin missä em. bändieni lyriikoissa vaelletaan.  

Jos haluat tehdä minulle sitovan ennakkotilauksen sarjiksesta, voit nakkailla minulle viestiä tämän sivun kautta (täältähän löytyy minun spostiosoitekin) tai vaikka Facebookissa artistisivuni kautta viesteilemällä. Jos haluaisit arviokappaleen, niin voin nakata vaikka arvio-pdf:llä tai kirjasella jos niin sovitaan... Ennakkotilauksia ja arviointipyyntöjä on tullut ja lisää otetaan vastaan!!! 8-)

Koska Nahkiala Cityn epämääräisissä  hahmoissa on aineksi vaikka mihin, on ilmiselvää ettei tätä kannata jättää tähän. Seuraava Nahkiala Cityn moottorikelkkahurmaajasta kertova albumi on määrä ilmestyä vuoden 2015 Elävän Kirjallisuuden Festivaaleille ihmisten känsäisiin kouriin ihasteltavaksi ja vihasteltavaksi!

Eli tosiaan, kaikenlaista sattunut ja tapahtunut sitten viimebloggauksen, ja seuraavissa bloggauksissa varmasti lisää kaikesta muusta mistä en juuri tässä nyt maininnut.

Näkemisiin ja lukemisiin!!!

Terveisin, 

Krisse Chrissie Heart Sydän,

arvioitsija, haastattelija, runoilija, novellien yms. kirjoittaja eli kirjailija, sarjakuva- ja leffakäsikirjoituksien tekijä, piirtäjä, valokuvaaja, sarjakuvataiteilija, ja vaikka mitä muuta ;-)




Tuesday, April 15, 2014

Läjä kaikenlaista luettavaa pika-arvioina

Kaikenlaista tulee luettua ajankulukseen ja arviointikappaleina. Tässä sulassa sovussa sarjakuvaa, runoutta ja jännittäviä jättihämäkkejä. Ainakin osasta tällä kertaa esittelyssä olevista kirjoista ja lehdistä, teen myöhemmin seikkaperäisemmän arvostelun, mutta tässä jonkinlaisia ensivaikutelmia, päällimäisiä fiiliksiä yms. pinkasta mitä viimeaikoina tullut luettua.


P. A. Mannisen kootut Olen kuvakone (julk. Lempo Kustannus 2014)

Olen tämän aiemmin tässäkin blogissa todennut ja sanon taas kerran. P. A. Manninen on mielestäni nero. Ja kaiken lisäksi aliarvostettu sellainen. Todennäköisesti suurin osa suomalaisista tai jopa Suomessa käyneistä on nähnyt P. A. Mannisen kädenjälkiä ja aivoituksia ristikoissa, kuvituskuvissa yms. lukuisissa lehdissä, mutta silti aniharva tunnistaa edes P. A. Mannisen nimen, saatika että osaisi yhdistää nimen ja kädenjäljen toisiinsa. Tämä on mielestäni yksinkertaisesti huutava vääryys. Omalta osaltani olen muuttamassa tilannetta tuomalla P. A. Mannisen nimeä ja töitä esille blogissani ja mm. arvioteksteilläni muualla.

Tässä vaiheessa kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, kun totean että mielestäni P. A. Mannisen uusin sarjakuva-albumi Olen kuvakone on parhainta parhautta. Samojen kansien sisään on koottu erinäisissä lehdissä aiemmin julkaistuja tarinoita minkä käsikirjoittajina on ollut joku muu kuin Manninen itse. Käsikirjoituskaartista löytyy muualta tuttuja nimiä mm. Johanna Sinisalo, Petri Hiltunen, Toni Jerrman, Aura Ijäs, Jyrki Linnankivi (tunnettu 69 Eyesin laulajana) ja Kivi Larmola. Piirrosjälki on mukavan vaihtelevaa ja erilaista tarinasta toiseen riippuen tarinan tyylistä ja genrestä. Jokaisen sarjakuvan kyllä tunnistaa Mannisen kädenjäljeksi eli vallan persoonallinen ote näkyy tarinasta toiseen, vaikka muoto vaihteleekin.

Tarinoissa tapahtuu kaikenlaista jännää, outoa, kivaa, rujoa ja vaikka mitä, joka on hyvin tyypillistä P. A. Mannisen tuotannolle. Jokaisen sarjakuvan äärellä saa hykerrellen jännittää ja odottaa mitä ihanan sekopäistä ja kummaa seuraavaksi tapahtuu. Kuvista löytyy useimmiten vaikka mitä ja useammankin luku- ja katsomiskokemuksen jälkeen voi bongata uusia jänniä yksityiskohtia. Genreiltään tarinat ovat mukavan laajalla skaalalla valittuja, sillä mukana on draamaa, splatter punkkia, gorea, söpö(hk)öä hassuttelua, kauhua, sci-fiä, ja tietenkin outoa ja kummaa.

Kirjan loppuosassa on Kommenttiraita -osuus missä P. A. Manninen kertoo kokoelmaan valikoitujen teosten tekemisestä ja siitä missä ja miten ne on aiemmin julkaistu. Osuuden lukemalla saa tietää esim.  kaikenmaailman kommelluksista mitä sarjakuville on tapahtunut julkaisijalle lähettämisen jälkeen.

Jos haluat ostaa sarjakuva-albumin missä on monenlaista meininkiä ja tukea samalla suomalaisen sarjakuvan tekemistä ja julkaisemista, osta Olen kuvakone. Voin suositella erityisesti kaikille oudon diggareille, mutta uskon tämän aukeavan hyvin monenlaisille immeisille, ja miksei myös eläimille ja kaikenlaisille avaruusolennoillekin.



Sarjari #91 The Beatles -teemanumero (Tampereen Sarjakuvaseura ry. 2014)

Sarjaria on mukava lukea, sillä jokainen numero on koottu aina jonkin teeman alle ja mukana on hyvin erilaisia tekijöitä ja tarinoita. Jostain syystä pidin Beatlesia teemana hieman kuluneena ja valjuna, mutta luettuani lehden kannesta kanteen, voin todeta olleeni väärässä. Aiheesta on saatu hyvinkin monenlaisia rykäyksiä irti. Kansikuvana on Jouko Ruokosenmäen ja Jaana Suorsan yhdessä taiteilema Kiiltokuvapojat, jossa Beatlesit ovat kiiltokuvaenkeleinä. Johanna Sinisalon ja Hannu Mänttärin Tiskivuoro jatkaa hauskasti numeron teemaa dialogilla, jossa ollaan syvällä Beatlesien lyriikan äärellä. Seuraavana lukijalle tarjoillaan Otso Höglundin näkemys Revolverista. Hämmentävää, outoa, kummaa ja tragikoomista. Miisa Lopperin Beetles on ihanan surrealistinen, leikkimielinen, jännä, hauska ja kauhun suuntaankin mielestäni omaperäisesti kurottava. Erittäin toimiva sarjakuva, jonka äärelle palaa ihastelemaan ja hämmästelemään useamman kerran. P. A. Mannisen Kapteeni Kuolio seikkailee: Aaveratsastajat  on neljän sivun mittainen pläjäys, jossa ollaan vallan mystisissä ulottuvuuksissa. Jännää, hassua, hupsua, ja ältsin nastan kivaa. Tykkään paljon. Aura Ijäksen Vanhaa musiikkia on todella monella tavalla hauska ja omaperäinen. Dinot biitlemusan äärellä, hih! Nalle Virolainen onnistuu yhden sivun aikana "Uutta" pukkaa -sarjiksellaan hyvin tuomaan esille joittenkin vannoutuneimpien Beatles-keräilijöitten fanaattisuuden hämmentävyyden. Läjä  Äijälän London 1965 on kalmankatkuinen, rujo, raju ja rakastettavan outo, eli taattua Läjä-laatua. UGH! Sarjarin päättää  Hannele Kivilahden ja P. A. Mannisen yhteinen Nostalgiaa, joka on mielestäni todella kaunis, herkkä ja hyvä lopetus Sarjarin Beatles-teemaiselle numerolle.



Teemu Helle: Onnen maa (julk. Robustos 2014)

Robustos on mielenkiintoinen, omaperäinen, pieni mutta sisukas ja hyvän asenteen omaava yleiskustantamo, jonka toimesta on ilmestynyt mm. kuvakirja metsän eläinten bändikisasta, pinkka omaperäistä sarjakuvaa, fantasiakirjallisuutta, rajatiedon perussanasto, pamfletteja, romaaneja, novelleja ja monenlaista runoutta. Teemu Helteen Onnen maa ilmestyi keväällä 2014 ja sisältää omaperäistä ja omaäänistä runoutta, joka on kokeilevaa ja leikittelevää mutta tarvittaessa perinteisessä muodossakin pitäytyvää. Runot etenevät ainakin ajoittain näennäisesti muoto edellä sisältäen randomeja toteamuksia ja kohtauksia. Mutta pinnan alla ainakin olin löytävinäni vallan paljon sisältöä ja jopa kantaaottavuutta. Tykkäsin siitä, että runot vaelsivat korkean ja matalan välillä, kulkivat roisin ja kuivan asiallisen välillä, ja kokonaisuutena runoista jäi mieleen elämänmakuisuus ja ajoittainen ilmiselvän tarkoituksellinen rosous. Kirja, joka herättää ajattelemaan.


Jukka Nieminen: Jättihämähäkit (omak. 2013)

Julkaisen myöhemmin Jukka Niemisen Jättihämähäkit kirjasta pitemmän arvion, mutta jaan jo nyt joitain ajatuksiani kirjasta jonkinlaisina ensivaikutelmina. Tykkäsin Niemisen edellisestä pulpkirjasta Zombievyöhykkeestä. En sen takia että se olisi erityisen hyvä, vaan paremminkin siksi että se on rakastettavan huono. Jättihämähäkeissä on mielenkiintoinen idea, sillä etenkään suomeksi ei ole jättihämähäkkien invaasioista turhan paljon kirjoitettu. Nieminen on siis löytänyt taas itselleen genren mitä ei kirjallisuudessa Suomessa ole aiemmin romaanimitassa tehty. Ajatus jättihämähäkeistä valtaamassa maailmankaikkeutta on niin ihanan urpo, että huonon huumorin ja roskakirjallisuuden suurena ystävänä en voi muuta kuin digata ideasta. Tykkään myös kannesta, joka edustaa kunnon pulppityyliä: ruma, rujo, raaka ja jännällä tapaa kiva. Ja sisältö on myös kansien mukainen eli rujo, raaka ja ajoittain jännä. Pakko kyllä rehellisyyden nimissä myöntää, että kirjassa on kamalasti kirjoitusvirheitä, epäloogisia lauseita, virkkeitä, kohtauksia ja jopa täysin päättömiä kappaleita ja lukuja. Kirja huutaa oikolukua ja uudelleenkirjoittamista monilta osin. Onneksi mukana on myös kelvollisia kohtauksia, mielenkiintoisia ideoita ja aidostikin jännittäviä kohtia. Mielestäni kirja olisi myös toiminut paremmin puolet lyhyempänä, nyt kun mukana oli turhan paljon toistoa ja tyhjäkäyntiä. Joka tapauksessa kioskikirjallisuuden ja ennen kaikkea huonon kauhun ystäville tämä on aarreaitta. Muille tätä en voi suositella ja kioskikirjallisuusdiggareillekin vain omalla vastuulla. Teitä on varoitettu.


Immu Suominen: Myrkyllistä jätettä (omak. 2013)

Tykkäsin kovasti Immu Suomisen toisesta kirjasta, jonka jälkeen luin ensimmäisen kirjan
ja rakastuin siihen täysin palkein. Ihanan rumaa ja elämänmakuista. Kirja, jonka äärellä itkin ja nauroin, välillä samaan aikaankin. Odotukseni olivat siis valtavan korkealla kolmatta kirjaa odotellessani ja ymmärrettävästi petyin. Meni oma aikansa, että pystyin lukemaan ja tutkailemaan kirjaa ihan vain kirjana ilman että peilaisin teosta ennakko-odotuksiini. Tykkään tämänkin kirjan hiomattomuudesta, ruman karhean kauniista hetkistä, runojen outoudesta ja vastakarvaisuudesta.  Tykkään myös siitä että kirja on konstailematon, omalaatuinen ja ehdottomasti tekijänsä näköinen. Koen kuitenkin kirjan olevan kokonaisuutena ärsyttävän hajanainen ja tason heittelevän turhan paljon runosta toiseen. Huono tämä ei missään nimessä ole ja onnistuu herättämään ajatuksia ja tunteita typerimmilläänkin. Ehdottomasti parhaimmillaan luettuna matkalla tai muutoin selailukokemuksena. Odotan mielenkiinnolla neljättä teosta.


Markku Into: Blues One (julk. Sammakko 2013)

Markku Innon Blues Oneen tarttuminen oli minulle hetken mielijohde kirjastossa ja silloinkin puolipiloillaan tehty herätelaina. Olin lukenut monia arvioita ja päätynyt arvioitten pohjalta arvelemaan teoksen olevan hajanainen, hölmö ja sisällöltään vajaa. Kun tartuin Blues Oneen, huomasin ahmivani sitä sivu sivun perään ja lukevani sitä paikallisbussissa ja jonotustilanteissa. Kirja on puettu bluestarinoitten ja beatrunouden muotoon, rytmiin, sykkeeseen ja ennen kaikkea tunnelmaan ja henkeen. Mutta kun kirjaa lukee ajatuksella ja tunteella, näkee muodon taakse ja huomaa kirjassa olevan käsittämättömän paljon ajatuksia, sisältöä, kapinaa, elämän hajuja ja silkkaa hulluutta. Ymmärrän jos joku vihaa tällaista, mutta minä menetin sydämeni Blues Onelle, vaikken olekaan mikään edes näennäisen tajunnanvirran ystävä. Mutta tajunnanvirta missä on elettyä elämää, kokemuksia, ajatuksia ja halua herättää ajattelemaan, on sellaista mistä sieluni herää uuteen kukoistukseen, ja Blues One on nimenomaan sielun ja mielen polttoainetta. Ei tämä mikään hienohelmojen kirja ole, mutta mahtavaa runollista psykoterapiaa, sillä kirja herätti minussa hyvällä tapaa kipeitä muistoja ja sai minut itkemään syvältä kumpuavaa puhdistavaa itkua, joka muuttui hersyväksi nauruksi, onneksi ja hyväksi oloksi. Olen onnellinen siitä, että uskalsin tarttua Blues Oneen, avata kannet, lukea, kokea, tuntea ja syttyä liekkeihin. Kiitoksia Blues One, kiitoksia Markku Into, kiitoksia Sammakko, kiitoksia blues!



Mauri Tuure: Parabellum (julk. Sotakirjasto 2012)

Sarjakuvassa on hyvä perusidea: kertoa kahta tarinaa kahdella eri aikatasolla, tarina vanhuksen ja hänen aiemmin hoivaamansa nyt aikuisen välisestä vuorovaikututuksesta ja tarina vanhuksen menneisyydestä. Valitettavasti dialogi on välillä epäuskottavaa ja tökeröä, ja muutenkin sarjakuvassa on teknisiä puutteita. Lisäksi koko homma tasapainottelee vakavan sarjakuvaromaanin ja korkeajännitysmäisen roskaviihteen välillä kera hölmön huumorin ja ajoittaisten mustavalkoisten ja päättömienkin asetelmien. Kaikista puutteistaan huolimatta homma pysyy riittävästi hanskassa ja albumin jaksaa lukea alusta loppuun ja hieman palata myöhemmin selailemaankin. Mielenkiintoiseksi omalta osaltaan tarinan tekee siihen ympätyt etsivätarinahenkiset kohtaukset. Ei mikään loistava muttei huonokaan, ihan jees ja toimii ehkä parhaiten sotatarinoitten, pulpdekkarien, Korkeajännityksen ja muun kioskisarjakuvan ystäville. Veikkaisin, että voisi olla aika toimiva matkaluettavana tai sadepäivän viihteeksi.

Seuraavassa blogitestissäni toinen läjä luettuja kirjoja enemmän tai vähemmän pika-arvioituina/esiteltyinä/tms. Sen jälkeen tarkoitus julkaista tarkempia arvioita mm. Jukka Niemisen ja Immu Suomisen kirjoista ja kirjailijahaastatteluita. Niin, ja tietenkin kertoilen tilannekuvia Ekf 2014-tapahtumasta jaTampere Kuplii -festarista. Ja kun kerran on kyse kirjailija- ja kirjallisuusblogista, kerron myös varmaan jotain kuulumisia kirjoittajana.

Erittäin kaunista kevättä toivoen ja toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
kirjailija, muusikko, taiteilija, kokija, eläjä, kokeilija, lukijäiriöinen, add ja muuten vain monipuolinen tyyppi ;-)

Sunday, April 6, 2014

Kuulumisiani kirjoittajana, arvioitsijana ja lukijana

Edellisen blogikirjoitukseni jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, joten päätin katkaista hiljaisuuden kirjoituksella, jossa kerron teille lukijoille viimeaikojen kuulumisia kirjoittajana, lukijana ja arvioitsijana.

Kun viimeksi päivitin blogiani, oli Zombievyöhyke juuri ilmestynyt elokuvana. Samoihin aikoihin blogini kävijämäärä meni yli kolmen tuhannen käynnin, vaikka vain hieman aiemmin oli 2000 mennyt hlön raja rikki. Aika pian kävijälukema kipusi yli neljän tuhannen ja kovasti siltä näyttää, että pian kiivetään viiden tuhannen käynnin rajapyykin yli. Blogihan on perustettu vasta 22.12.2013, kirjoitan tässä marginaalitaiteilijana marginaalikirjojeni kirjoittamisesta ja itseänikin marginaalisemmasta kirjallisuudesta, joten olisi luullut että tällaisiin kävijälukuihin olisi päästy paljon hitaammalla tahdilla. Sanoisin tätä vallan hyväksi suoritukseksi ja trafiikki blogissani tuntuu vain yltyvän, vaikka edellisestä päivityksestä on jo aikaa tovi jos toinenkin.

Maskottimuusani mukana matkassa ;-)
Samoihin aikoihin edellisen blogitekstini julkaisemisen kanssa, sain Zombievyöhykkeen kirjoittajalta Jukka Niemiseltä arviokappaleena uusimman kauhukirjansa Jättihämähäkit, kera omistuskirjoituksen. Samalla matkalla kun luin Jättihämähäkkejä, luin Helsingistä Tukholmaan suuntautuneella reissulla tulostenivaskana Havaintoja elämästä - Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi kirjani käsikirjoitusta. Samaisella Tukholman reissulla matkalukemisenani oli myöskin Immu Suomisen Myrkyllistä jätettä, joka osoittautui loistavaksi matkaluettavaksi ja nimenomaan Ruotsinlaivareissulle. Ja jottei aika olisi vahingossakaan käynyt pitkäksi, pelasin Gameboy Colourilla Snow White & the Seven Dwarfs -peliä, josta kirjoitan erääseen nes-retroteemaiseen nettimediaan arvion.

Hienointa noihin aikoihin oli se, että myrskystä huolimatta en pahoinvoinut koko reissulla ja että aloin vihdoin pitkällisen parisen kuukautta kestäneen flunssan jäljiltä ja antibiottikuurin vedelleenä vihdoin parantua. Paranemisen sijoittuminen noihin aikoihin oli erittäin hyvä ja kaivattu asia, sillä maaliskuulle oli kasaantunut antologiakutsujen suma. Mahtavaa oli myös se, että reissulta tultuani sain oikoluettua Havaintoja elämästä kirjani tulostenipun loppuun. Enää tarvitsee muokata koneella oleva tiedosto paperille tekemieni merkintöjen mukaan, kirjoittaa pari pientä kohtausta lisää rytmittämään tarinaa paremmin ja editoida kirja loppuun. Uskon saavani homman valmiiksi vapun tienoilla.

Havaintoja elämästä jne -käsikirjoitukseni paperinivaskana selätettynä kevään auringonpaisteessa -JESH!

Tukholman reissussa oli myös se hyvä puoli, että tuli rentouduttua, otettua etäisyyttä asioihin ja koin taas kerran inspiraation hetkiä Tukholmassa. Hieno reissu kaikin puolin!

Ja niistä edellämainituista antologiakutsuista ja dedissumasta tarkemmin. Olin sen verran kahjo, että olin jo talvella päättänyt osallistua maaliskuussa sekä Bookhousen antologioihin että Nova-kilpailuun. Helmikuun loppuun mennessä olin ehtinyt jo osallistua sekä Bookhousen runoantologiakutsuun että URS ry:n ja Kuoriaiskirjojen Rillumapunk-antologiakutsuun. Bookhousen antologiakutsut olin huomannut alkuvuodesta, joten minulla oli aikaa kirjoittaa niihin ja runojen kokoaminen deadlineen mennessä oli aika vaivaton proggis kipeänäkin. Rillumapunk-antologiakutsun taasen huomasin vasta tiistai-iltana kun samalla viikolla oli deadline jo perjantaina. Aloin kirjoittamaan keskiviikkoiltana ja lähetin novellini perjantain puolella aamuyöstä, muistaakseni yhden aikoihin. Eli sain käytännössä parissa vuorokaudesssa ähkäistyä novellin ideasta suht. koht. valmiiksi.

Myöhemmin sain viestin antologian toimittajalta Shimo Suntilalta, joka ilmoitti ettei novelli päässyt antologiaan. Tämä ei yllättänyt ollenkaan, sillä tiesin että olisin voinut tehdä paremmalla ajalla novellista paljon paremman. Se taasen oli yllättävää, että lyhyessä viestissä en saanut vain "sinua ei valittu antologiaan"-ketjukirjettä, vaan sain myös kommentointia tekstistäni. Oli kiva saada palautetta missä oltiin nähty häthätää kyhäämässäni rykäisyssä positiivisiakin puolia. Palaute vahvisti näkemystäni novellin hyvistä ja huonoista puolista, ja hyvä niin.

Kun kirjoitin urakalla novelleja Bookhousen antologiakutsuihin, työstin samaan aikaan Novaan tekstiä minkä sain vihkoon kirjoitettua kevään mittaan valmiiksi. Nova-kisaan osallistuin tekstillä, johon sain rakkaaltani tärkeää oikoluku- ja editointiapua. Lopputulokseen olin tyytyväinen. Suurin ongelma oli halutussa tekstin asettelussa, sillä OpenOfficen Writer ei kommunikoinut kovinkaan hääppöisesti Word-pohjan kanssa yms, mutta ainakin kilpailun sihteerin mukaan teksti avautui oikeanlaisena. Erittäin hyvä, sillä tekstiä työstin paljon ja olisi ollut kurjaa, jos homma karahtaisi vääränlaiseen muotoiluun.

Kirjoittamisaika oli rajallinen Bookhousen useampaan novelliantologiakutsuun, olin kipeänä pitkälle maaliskuuta, deadline oli loppukuusta ja lisäksi työstin novellia Novaan, joten päätin editoida Rillumapunk-antologiaan lähettämäni tekstin paremmaksi ja lähettää sen Bookhouselle. Bookhousen kolmeen novelliantologiakutsuun lähetin neljä tekstiä, ja osallistuin Rillumapunk-antologiaan lähettämästä tekstistä muokkaamallani novellilla peräti kahteen eri Bookhousen antologiakutsuun.

Tampereella kevättalven kauneutta

Olin tyytyväinen, kun sain noudatettua noinkin monen antologiakutsun deadlinea muun elämän ohella. Jos noitten antologiakutsujen kautta ei ilmesty yhtäkään novelliani, en harmittele, sillä tämä kokemus itsessään oli mahtava. Todistin itselleni kykeneväni kirjoittamaan hyvin nopeasti fiktiivistä materiaalia, osaavani työstää hyvin erilaisia tekstejä simultaanisti ja selviytyväni dedissumasta. Lisäksi tiedän, että saan nuo kaikki novellit ulos ihmisten ilmoille jossain vaiheessa jotain kautta, jos niin haluan.

Tässä yhteydessä ihan pakko mainita kaksi asiaa. Ensiksikin, eräs bändi tekee comebackin vuonna 2015 ja kirjoitan yhtyeestä leikkimielisen historiikin missä kerron sekä bändin todellisesta historiasta että heidän vaihtoehtoisesta kosmisesta galaktisesta sci-fi-vaelluksestaan pitkin eri planeettoja pelastamassa maailmoja musiikillaan. Kirja julkaistaan viimeistään syksyllä 2015, jolloin yhtye starttaa comeback-kiertueensa. Toisekseen, meikäläinen juhlistaa syksyllä (alustavasti 03.09.2014) ilmestyvää kirjaani, minkä kansien sisässä minulta ilmestyy sekä novelleja että runoja. Kirja on kolmas henkilökohtainen kirjallinen teokseni, sillä aiemmin minulta on ilmestynyt kaksi omaa runokirjaa, joitten lisäksi olen ollut monissa lehdissä ja yhdessä antologiassakin teksteilläni. Lisäksi tietenkin kaikki äänitteeni kansilipareineen ja lyyrikkoineni. Tämän vuoden aikana Kulttuuriyhdistys Hurmossydän ainakin suunnitelmiensa mukaan julkimoi kaksikin antologiaa, missä kummassakin minulla on novelleja, runoja ja kuvia. Eli kehtaan väittää, ettei minulla kirjoittajana ainakaan erityisen huonosti juuri nyt mene ;-)

Huhtikuun aikana työstän Havaintoja elämästä jne. kirjan loppuun, aloitan Hurmepukin siirtämisen vihkoista koneelle ja viimeistelen kirjan loppukevään ja kesän aikana loppuun. Sen jälkeen keskitynkin kirjoittamaan Andie Doomshroomista elämäkertaa, itsestäni elämäkertaa ja viemään eteenpäin Milla - tätä kaikkea ette tienneetkään minusta kirjan kirjoitusprosessia. Tämän kaiken ohella kirjoitan arviotekstejä kirjoista ja peleistä, kirjoitan em. bändihistoriikkia ja aion lisäksi osallistua Taika-kirjoituskilpailuunkin. Syksyllä on Otavan nuortenkirja-kutsu, johon ehkä osallistun lähettämällä korjattavana olevan koneen kovalevyltä puolivalmiin nuortenkirjan. Tietenkin viimeistelen kirjan ennen lähettämistä ;-)

Ei ole siis kovin hiljaista meikällä siis kirjoittajana, ja mikäpä siinä, kun tykkään kirjoittaa ja lukea. Lisäksi olen henkilö, jolle on luontevaa työstää sen seitsemää projektia samaan aikaan ja onnistua edistämään ihan oikeasti useampaakin limittäin ja lomittain. Tyylinsä kullakin ja tämä toimii minulle.

Tukholmassa taiteilija töröttämässä patsaana taiteellisesti
Antologiakutsuista sen verran, että Rillumapunk-antologia pysyi aikatauluissaan (kiitoksia nopeasta ilmoituksesta eli perustellusta hylkäyskirjeestä, joka sisälsi hyvää palautetta), Nova rullaa omalla radallaan omaa suunniteltua tahtiaan (saivat muuten ihan kauhiasti osallistumisia, edellisvuosia enemmän!), mutta Bookhousen yksikään antologia ei toteutunut alkuperäisillä antologiakutsu-deadlineilla. Runoantologiasta jo aiemmin sain viestiä, että se ei toteutunut vähäisen osallistumisen vuoksi, mutta palaavat asiaan jos ihmiset lähettävät tarpeeksi runoja. Ja kaikki novelliantologiat kokivat sen kohtalon, että koska eivät olleet saaneet tarpeeksi materiaalia, on antologioitten deadlinea siirretty huhtikuun loppuun. Kirjoittakaa siis tekstiä ja osallistukaa Bookhousen antologiakutsuihin. Minä ajattelin käydä tekstini uudelleen läpi ja hyödynnän siirrettyä deadlinea siten että lähetän heille parannellut versiot kuun loppuun mennessä, jos niin koen tarpeelliseksi.

Luettavana minulla on ollut kaikenlaista ja seuraavassa postauksessa aion kertoa teille rakkaille lukijoille huomioita esim. P. A. Mannisen uusimmasta sarjakuva-albumista (Olen kuvakone, julk. Lempokustannus), em. Immu Suomisen ja Jukka Niemisen kirjoista, Teemu Helteen Onnen maasta ja paristakin Turbatorin julkaisemasta Juri Nummelinin toimittamasta kirjasta.

Kevään ja kesään mittaan blogiteksteissäni pika-arvioimaan tulevista kirjoista julkaisen blogissani (ja tod. näk. muuallakin) seikkaperäisempiäkin arvioita. Lisäksi tulossa blogissani (ja muuallakin) on kirjailijahaastatteluita mm. Jukka Niemisestä, Immu Suomisesta ja Susanna Taivalsalmesta. Tulen julkaisemaan blogissani juttua myös keväällä olleista Elävän kirjallisuuden festivaalista ja Tampere kuplii -sarjakuvafestivaalista. Kenties sanailen myös hieman Satu Lepistön uusimman runokirjan julkaisutilaisuudestakin. Kaikki on mahdollista ;-) Kannattaa pysyä blogini matkassa, sillä kaikenlaista kivaa tänne tulee tupsahtelemaan ihastukseksenne ja vihastukseksenne.

Kaunista kevättä toivoen ja toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
lukihäiriöinen kirjailija, journalisti, muusikko, taiteilija ja muuten vaan omituisten otusten kerhoon kuuluva jokapaikan höylä.

Thursday, March 13, 2014

Zombievyöhyke on kirjan lisäksi myös elokuva!

 

Aiemmin blogissani kirjoitin Mediapinnan julkaisemasta Zombievyöhyke -kirjasta. Nyt jaan teille zombidiggarina ilouutisen siitä, että Zombievyöhykkeestä on tehty elokuva, joka on julkaistu tänään! Yllä traileri, joka kannattaa katsoa!

Zombievyöhyke on Jukka Niemisen kirjoittama kirja, jossa koitetaan selviytyä sekä maaseudulla että kaupungissa zombie-epidemian aikaan. Tapahtumat sijoittuvat Tampereelle lähiseutuineen ja hieman muuallekin Suomeen. Kirjoittajalla on selkeästikin ollut kieli syvällä poskea. Riemastuin siis suuresti bongatessani keväällä että kirjalle on tehty blogi missä kuvia ja tekstiä siitä kuinka kirjasta tehtiin elokuvaa.

Zombivyöhykkeen mielenkiintoisesta blogista löytyi leffan teaser, johon tykästyin välittömästi. Traileri kun näyttää vallan hyvältä ja kiinnostavalta. Ja voi kuinka innostuinkaan odottamaan leffan valmistumista. Onneksi tällä kertaa odottavan aika ei ollut kammottavan kauhean pitkä.

Zombievyöhyke -elokuva on ilmestynyt tänään ja on kaikkien katsottavissa Youtubessa. Lyhärihän se on, mutta vallan hyvännäköinen ja kuuloinen lyhytelokuva.

Käykääpä tsekkailemassa Zombievyöhykettä oikein urakalla!



Ja koska tämä on kirjailija- ja kirjallisuusblogi, minulla on ilo kertoa teille että sain yhteyden kirjailija Jukka Niemiseen, joka lupautui antamaan minulle haastattelun. Eli tulevaisuudessa voitte lukea lisää Jukka Niemisestä ja Zombievyöhykkeestä Tuntemattoman suuruuden mietteitä -blogista.

Erittäin hyviä luku- ja katsomiskokemuksia Zombievyöhykkeen ja muun zombeilun äärellä toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
kirjailija, muusikko, roskaelokuva- ja leffadiggari ja tekijä, ja kaikkea muuta kivaa ;-)

Saturday, March 8, 2014

Perustin Facebookiin ryhmän roskakirjallisuuden lukijoille, kirjoittajille ja julkaisijoille

Kuten olette varmasti jo moneen kertaan pelkästään tätä blogia lukemalla huomanneet, minä tykkään roskakirjallisuudesta. Tykkään lukea, kirjoittaa ja jatkossa myös julkimoida roskakirjallisuutta. Jotkut löytävät onnen ja autuuden yläluokkaisesta laatukirjallisuudesta, minä koen totaalisia onnenhetkiä myös kaikkein surkeimman ja pöljimmän roskakirjallisuuden äärellä.


Koska jaettu ilo on aina vähintään kaksinkertainen ilo, päätin luoda ryhmän missä voisi keskustella roskakirjallisuudesta, tiedottaa tulevista aiheeseen liittyvistä antologiakutsuista, jakaa linkkejä ja infoa alan julkaisijoista ja aiheeseen liittyvistä tapahtumista. En ole ennenkään jäänyt vain puhaltelemaan napaani saadessani idean, joka kannattaa toteuttaa, joten otin nettivaikuttamisen härkää lempeästi sarvista kiinni ja perustin Facebookiin Roskakirjallisuuden ystävät, tekijät ja arvostajat ryhmän.

Ryhmän idea on tosiaan kaikessa yksinkertaisuudessaan olla ryhmä pulp-fiktion, nykypulpin, kioskikirjallsuuden yms roskakirjallisuuden rakastajille, eli ihmisille jotka lukevat, keräävät, kirjoittavat, julkimoivat tai millä muulla tahansa arvostavat ja rakastavat roskakirjallisuutta. Roskakirjallisuuteen lasketaan myös kaikki huonolaatuiset, typerät ja muuten vaan mukavan roskaisat sarjakuvat ja kuvakirjat yms. Tervetuloa keskustelemaan, tiedottamaan yms aiheesta. Ja muistetaan että asioista saa olla eri mieltä ja asiat voivat riidellä, mutta ihmisten ei tarvitse.


Odotan jo innolla tulevaa ryhmäytymistä, kiivaita keskusteluita ja hyvää fiilistä!

Tervetuloa ja tervemenoa ryhmään!
T. Krisse Chrissie Heart Sydän,
roskakirjallisuuden rakastaja, kirjailija, tapahtumajärjestäjä ja muuten vaan monipuolinen tyyppi.

Thursday, March 6, 2014

Ideoitten taltioimisen konkretiaa

Aika ajoin minulta kysytään, että miten minä muistan kaikki ideani. Vastaus on se, etten minä muista niitä millään ellen tallenna ja arkistoi niitä. Tässäpä lyhyesti ajatuksiani aiheesta.

Ideoita kun popsahtelee päässä välillä enemmän kuin poppareita mahtuu popcorn-kattilaan, on ollut pakko opetella jotenkin kirjaamaan tai muutoin tallentamaan ideat talteen. Minulla on sekä läppärillä että älypuhelimella omia kansioita eri ideoille, joihin kirjaan ajatuksiani talteen. Usein mukanani kulkee myös pinkka vihkoja joihin kirjoitan kynällä talteen pöljimpiäkin ideoita myöhempää mahdollista jatkojalostusta varten. Yksi vihko ideoille, synopsiksille yms... ja sitten kaikille idealuonnosteluille omia vihkoja.

Kännyköitten ja läppärin lisäksi kirjoitan tarvittaessa kännyköillä kännykän muistivihkoon tai tekstiviestinä, jonka tallennan sopivaan kansioon. Olen myös sanelunauhurilla ja kännykällä nauhoittanut, kun puhunut ääneen ideoitani, ja sitten litteroin ideat nauhoitteelta. Olen jopa videoinut osan ajatuksistani.

Joskus kun ei ole ollut vihkoa, kännykkää, videokameraa yms. tallenninta mukana, olen kirjoittanut muistiin esim. lyijykynällä paperilapulle, kauppakuiteille yms.  Ja jos on ollut vähän tilaa mille kirjoittaa, olen piirtänyt kuvan mistä tiedän voivani muistaa idean.


Olen myös joskus saanut Facebookissa kaverin kanssa ideoita Facebookin chatissa ja tallentanut tietokoneen kansioon soveltuvat osat chat-keskustelusta. Ja jos sähköpostiviesteilystä syntyy ideaa, on sähköpostissa tallenne aiheesta ja lisäksi pyrin mahdollisimman pian siirtämään sähköpostista idean talteen tietokoneelle. Tallennan myös osan materiaalista pilvipalveluun, esim. dropboxiin. Dropboxilla onkin kätevä jakaa materiaalia useammalle koelukijalle.

Hyvää idearikasta kevättä ja muistakaa tallentaa ideanne talteen,
toivoo ja toivottaa Krisse Chrissie Heart Sydän,

idearikas monialainen taiteilija ja muuten vain mielenkiintoinen omien latujensa hiihtäjä ;-)

Wednesday, March 5, 2014

Tiedoksi aiheesta kiinnostuneille runoilijoille

Tiedoksi Bookhousen kevään runoantologiakutsuun osallistumishalukkaille mattimaijamyöhäisille

Edellisessä blogituksessani kerroin, että  lähetin Bookhousen Siellä sanojen saari -runoantologiaan valikoiman keskenään erilaisia runoja yhdistävänä teemana elämä, kuolema ja rakkaus. Eli vallan olennaisuuksien äärellä noissa runoissani ollaan vahvasti. Kyseinen antologia on vain yksi Bookhousen kevään antologiakutsuista ja kunnianhimoisena tavoitteenani on osallistua niihin kaikkiin.

Sain Bookhouselta viestin, että voin infota ystävilleni että runoantologiaan voi vielä lähettää puoleen kuuhun mennessä materiaalia, sillä haluavat vielä virallisen deadlinenkin 3.3. mentyä lisää materiaalia kokoelmaan. Lasken blogini lukijat ystävikseni, joten jaan tiedon tässä teille kaikille ihanille höpönassuille. Jos olet kiinnostunut, niin lähetä edes yksi runo antologiakutsuun ja tiedä vaikka pääsisit kokoelmaan runollasi. Kokeilematta ei voi tietää!

Ja tähän lopuksi vielä infoa antologiasta:



Siellä sanojen saari -runoantologiaan voit toimittaa useita runoja, joista julkaistaan enintään kolme. Aihe on vapaa.

Emme maksa runoista tai novelleista, mutta kirjoittajat saavat kirjoituspalkkiot kaikista myydyistä kirjoista. Osallistujat voivat ostaa kirjoja puoleen hintaan ovh:sta. Lisäksi palkitsemme mielestämme parhaan kirjoittajan, jonka valmis käsikirjoitus pääsee kansien väliin. (Käsikirjoituksen oltava kirjaksi sopiva.)

Hyvää antologiaan osallistumisintoa toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
kirjailija, muusikko, taiteilija, roskaelokuvien ja musavideoitten väsäilijä ja muuten vaan monipuolinen tapaus ;-)

Monday, March 3, 2014

Lissee tekstilöetä antologialoehin ;-)

Koska kirjoittaminen on minusta mukavaa, rentouttavaa, terapeuttista, hauskaa ja myöskin ajoittain haasteellista, tykkään kirjoittaa paljon. Ja tällä hetkellä kirjaprojektien lisäksi kirjoitan todellakin runoja ja novelleja erinäisiin antologioihin.

Tänä vuonna minulta julkaistaan takuuvarmasti runoja, novelleja ja kuvitusta Kulttuuriyhdistys Hurmossydämen antologioissa Uusia ääniä ja Verta pakkiin - hurmoskertomuksia 1. Viime viikolla lähetin URS:n ja Kuoriaiskirjat -julkaisimon Rillumapunk-antologiaan tragikomiikkaa ja rillumareitä sisältävän sci-fi-novellin.

Tänään lähetin Bookhousen Siellä sanojen saari -runoantologiaan valikoiman keskenään erilaisia runoja yhdistävänä teemana elämä, kuolema ja rakkaus. Eli vallan olennaisuuksien äärellä noissa runoissani ollaan vahvasti. Kyseinen antologia on vain yksi Bookhousen kevään antologiakutsuista ja kunnianhimoisena tavoitteenani on osallistua niihin kaikkiin. 

Bookhousen antologiakutsuihin osallistumisen lisäksi meikäläinen kirjoittaa kilpailutekstiä Nova-novellikilpailuun tekstilläni, jossa yhdstyy dystopia-sci-fiin jännitystä, synkkää huumoria ja jopa hieman arkipäivän rakkaustarinaakin. Noissa kaikissa on deadline maaliskuun loppuun, eli tiedän vallan hyvin mitä teen maaliskuun aikana.


Ja jottei tulisi tylsää, olen luonnostellut paria sarjakuvakäsikirjoitusta, kirjoittanut ja työstänyt romaaniprojektejani eteenpäin, kirjoittanut kappaleisiini lyriikoita, ja väsännyt myös muutaman pienimuotoisen zombielokuvan käsikirjoitukset. Noita ko. pienelokuvia onkin työstetty eilen ja tänään ja työstetään. Matskuista tulee zombilyhäritrilogia, joissa mennään vahvasti Ed Wood Jr.:n, Romeron, Fulcin ja Trash Videon jalanjäljissä.

Tässäpä tämän hetkisiä kirjoituksellisia kuulumisiani.

Hyvvee kevättä toevottaapi
,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
kirjailija, taiteilija, muusikko, elokuvaväkertäjä ja muuten vaan eloisa tappaus ;-)

Thursday, February 27, 2014

Antologioihin tekstien puskemista -PUSKIS! ;-)

En ole sitten lapsuuteni jälkeen lähettänyt mitään mihinkään novelli- tai runousantologiaan julkaistavaksi. Ei ole vain löytynyt sopivaa tehtävänantoa, olen jumittanut viilaamaan pilkkua liikaa tai deadline ei ole sopinut ollenkaan aikatauluihini. Silloin lapsuudessani minulta julkaistiin 6-vuotiaana kolme tarinaa eräässä nuorten antologiassa. En usko tänä vuonna julkaistaan välttämättä antologiakutsuihin osallistumalla yhteensäkään noin montaa, mutta toivossa on aina hyvä elää ja yrittämättä ei voi onnistua.

Nyt osui silmiini sen verran päräyttävä antologiaidea ja kutsu että päätin tarttua siihen. Minä kun sekä rakastan rillumarei-elokuvia, kupletteja, vanhoja Suomi-filmi-elokuvia ylipäätään, kummallisia tehtävänantoja, sci-fiä, horroria, kummallista fiktiota, fantasiakirjallisuuden eri muotoja, URS ry:n toimintatyyliä ja Kuoriaiskirjojen rakastettavan pulp-meininkisiä kirjoja. Eli projekti missä yhdistyy nuo kaikki, oli minun mielestäni sen verran kova, että sitä ei kannattanut jättää väliin. Huomasin kutsun kisaan tiistaina ja onnistuin kuin onnistuinkin väkertämään suht. koht. siedettävän teemaan mielestäni sopivan novellin ja jopa lähettämään sen nyt helmikuun 2014 viimeisenä päivänä. Sitähän ei tiedä kelpaako novellini antologiaan, mutta jos ei, niin hankin sen julkimoitua muuta kautta jos niin haluan.


Nyt kun Kulttuuriyhdistys Hurmossydän on olemassa, tiedän että tekstejäni tulee olemaan sitä kautta novelli-, runo- ja pulp-antologioissa. Mutta silti minusta on erittäin nautinnollista yrittää saada puserrettua itsestään ulos runoutta ja novelleja monenlaisiin antologiaan ja toivottavasti tulevien vuosien kautta materiaaliaan julkaistua moninaisten julkaisuväylien kautta.

Verta pakkiin -hurmekertomuksia 1 pulp-antologian julkaiseminen on tekijätiimin sairasteluista johden siirretty. Tarkkaa päivämäärää ei ole päätetty, mutta nyt kun kirja ei ehtinyt EKFään valmiiksi, yhdistyksen väellä koemme ettei kiirettä ole. Kesällä ja syksyllä on tapahtumia, joitten ohessa julkaisun voi toteuttaa ilman kauheaa hoppua. Verta pakkiin antologian jälkeen vuorossa on Uusia ääniä antologia,  missä on kantaaottavia ja absurdeja runoja ja novelleja. Monenlaista muutakin on suunnitteilla, mutta nuo on nk. varmoja julkaisuja ja kummassakin on minulta mukana sekä kuvia että tekstiä.


Tällä hetkellä minulla on romaani- ja tietokirjojen lisäksi työn alla useampaankin antologiaan (noitten Hurmossydämen julkaisujen lisäksi) novelleja ja runoja. Aihepiirit ovat muistisairaudesta arkipäivärunouden kautta dystopia-sci-fiin. Ilmoittelen sitä mukaa, kun saan valmiiksi ja lähetettyä milloin mihinkin materiaaliani.
Mahdottomat ja päällekkäeset dedikset on tehty voitettavaksi. Tai sitten ei, mutta yritän ainakin parhaani ;-)Ja raportoin toki blogissani myös Hurmossydämen julkaisujen etenemisestä.

Kaunista kevättä toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
kirjailija, lukija, kokija, kokeilija ja vaikka mitä 8-)

Monday, February 24, 2014

Pinkka mielenkiintoisuuksia pika-arvioituna

Luen paljon kaikenlaista. Oli sitten kyseessä taidesarjakuvat, filosofiset romaanit, roskanovellit tai tietokirjat. Ja tässäpä hieman poimintoja viimeaikojen lukukokemuksistani.




P.A. Manninen: P. A. Mannisen kootut: Kapteeni Kuolio Tampereen sankari (Zum Teufel) on yksinkertaisesti loistavaa parhautta ja Pekka Allan Manninen on sarjakuvan tekemisen nero! Todella hauskaa, omituista, outoa ja kivaa! Välillä en tajua ollenkaan mitä tapahtuu, mutta ei minun tarvitsekaan, tokkopa Kapteeni Kuolio itsekään tarinoitten antisankarina sitä tajuaa, miksipä siis minun sivustakatsojanakaan pitäisi ymmärtää hölkösen pöläystäkään koko touhusta voidakseen nauttia estoitta hyvästä meiningistä?! Meinaan, että Mannisen sarjiksia on aina ilo lukea ja tässä oli todella hyviä sarjiksia koottu hyvään järjestykseen, joten totta kai sitä on kivan äärellä kivaa! 8-)



Ruth & Meynen: Roxanen paluu on mielestäni taide- ja dekkarisarjakuvien klassikkokamaa, jonka äärelle sitä päätyy aina uudelleen ja uudelleen. Mielenkiintoinen piirrostyyli ja outo meininki. Juonikuvio on tavallaan kliseinen mutta silti oudolla tapaa tuore. Tiettyjen asetelmien ja roolien kääntäminen kallelleen on myös se juttu mikä tekee tästä paljon enemmän kuin vain yhden monista bulkkisarjiksista. Suosittelen lukemaan, jos et ole vielä tutustunut tähän koskaan!!


 J. Vuorma: THE GUNFIGHTeRrrrr V Sermones Af Mortuos sarjisalbumi on vallan mukaansatempaiseva ja rujo pläjäys. Tiesin J. Vuorman tyylin ja suomeksi olen ennenkin lukenut, mutta erittäin hyvin tämä toimii englanniksikin. Hieman kuin Jyrki Nissinen tekisi länkkärisettiä ja sijoittaisi sen savon ja villin lännen sekamelskamaailmaan, mutta ihan omalla tyylillä tehtynä. Samaan aikaan surullinen ja liikuttava ja hauska ja huvittava. Saavutus sekin jo itsessään! :-) Vaikea sanoa sarjiksesta mitään ilman että spoilaa lukukokemusta ihmisiltä. Itse tykkäsin kovasti. VIIHDYTTÄVÄ!



Ray Banks: Likainen Barry on Verikoirakirjat -julkaisimon ehtoo paskoo ja pulppikökköö, mutta sentään hyvvee paskoo ja pulppikögelöö. Nimi ja kansi kertoo kaiken olennaisen. Rujo, raju ja raaka meno. Kiihdyttävää ja viihdyttävää. Jotenkin omituisella tapaa tästä tykkää silloinkin kun tätä vihaa. Onnistunut kirja selkeästikin siis tavoitteessaan ;-)


Juri Nummelin: Outoa huminaa, Joe Novak on myös Verikoirakirjojen julkaisema teos. Tasoeroa Likaiseen Barryyn on melkoisesti Joe Novakin eduksi. Toisaalta tyylilajikin on piirun verran hienostuneempi. Joka tapauksessa pulpin ja outojen dekkaripläjäytysten äärellä tässä vahvasti ollaan. Sujuvaa tekstiä ja tarina juoksee hyvää tahtia napaten lukijansa mukaansa. Todella paljon parempi kuin olisin ikinä uskonut kansipiirroksen ja takakansitekstin perusteella. Tämä erottuu monin tavoin kliseisten dekkarien massasta omituisen polveilevilla juonipyrähdyksillään. Tykkään kovasti. Suositeltava kirja, jopa sellaiselle, joka ei yleensä dekkareista olisi kovin kiinnostunut.
 


Mikael C. Messi: Lausteen himokämppä edustaa oikein törkeän huonoa ja ihan vain törkeää kioskikirjallisuudeen ja roskapulpin pahnanpohjimmaisinta lajia eli väkivalta- ja kidutuspornoa. Juoni ja hahmot ovat ihan paperinohuita ja koko "kirja" on totaalisen luonnosmainen. Todennäköisesti jokainen kappale tästä teoksesta on myyty ja ostettu kannen perusteella runkkumateriaaliksi. Ja runksimissetiksikin tämä on varsin kömpelöä ja kuvottavaa settiä. Tajuttoman huonoa kaikin tavoin. Kirja jossa raiskatut muka sitten kuitenkin nauttivat raiskatuksi tulemisesta ei vain voi olla hyvä ja kun loppusisältökin on ihan hevon humpan huttua, niin ei tätä kellekään kannata suositella kuin takan lämmikkeeksi. SCHAISSEA!!


Mikael C. Messi: Mynämäen motellin munamällit jatkaa Lausteen himokämpän meininkiä sisältämällä väkivaltapornoa ja runsaasti romantisoituja kidutuskohtauksia, mutta yllättää sillä että tämä osaa olla yllättävän hyvä, paikoitellen viihdyttävä ja parissa kohtaa absurdilla tapaa jopa hauska. Ei se paljon ole, eikä tätäkään oikein ilkeä kirjallisuudeksi kutsua, vaan kyllä tässäkin selkeästi ollaan antikirjallisuuden ja kökköpornoilun puolella. Tämä kirja kuitenkin ajoittain imaisi mukaansa ja sai meikäläisen lukijana ajoittain jopa aidosti kiinnostumaan kirjan hahmojen kohtaloista. Tässä siis oli mukana jonkinlaista juonenkehittelyäkin ja hahmoissa oli pikkiriikkisen syvyyttäkin. Aika jees roskapläjäykseksi väkivaltapornon saralla, mutta en kyllä halua tätäkään kellekään suositella. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos sattuu harrastamaan alan kirjallisuutta  tai vaikkapa kerää yleisesti nykypulppia ja nimenomaan heikkolaatuista kirjallisuutta.


Guy De Maupassant: Kuka tietää on hieman hämmentävä teos. Maupassantilla on omat meriittinsä ja kirjalta odotti jotain laadukasta ja mielenkiintoista. Mielenkiintoistahan tämä olikin, mutta varsin kevyttä jännitys- ja kauhumeininkiä pienellä silauksella mystiikkaa. Jos tyyppi olisi kirjoittanut tämän novellin 1930-50-luvulla tätä voisi kutsua rehellisesti pulpiksi, mutta 1800-luvulla elänyt ja kirjoittanut henkilö ei ole voinut teknisesti ottaen tehdä pulppia. Kutsuttakoon tätä siis proto- ja pseudopulpiksi ;-) Ja vieläpä hyväksi sellaiseksi. Lyhyt kertomus jonka lukee mielellään. Kannattaa lukea, jos tällainen novellikirjallisuus kiinnostaa.


Kari Kettula: Liekehtivä Laitila (Turbator) tarjoilee lyhyen, omituisen, erilaisen, luonnoksenomaisen, unenomaisen ja kiinnostavan sci-fi/fantasiateoksen kera jännitysmomentin. Hieno suoritus kirjoittajalta saada mahtumaan samaan novelliin vaikka mitä ja luoda sekametelisopasta mielenkiintoinen omanlaatuinen kertomuksensa. Jäi vähän epäselväksi mitä teoksessa tapahtui ja mikä oli tämän kaiken pointti, mutta koen että tällaisen miettiminen on aivan turhaa, sillä joskus on hauska lukea kertomuksia, joissa ei ollut oikein häntää eikä päätä, mutta homma rullaa silti eteenpäin. Kirjasen taitto ja kuvat ovat kökköä ja painojälki on suttua, mutta tarina on hyvä. Suosittelen pikalukemistoksi vaikkapa ajankuluksi välintunnin ajaksi :)

Hyviä lukuhetkiä toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
lukija, kirjoittaja, kokija, kokeilija, muusikko ja muuten vaan mainio tyyppi ;-)



Thursday, February 20, 2014

Kirjoittaja jää kuolemansa jälkeen elämään kirjoinaan?

Pohdintaa kirjailijoista ja heidän elämästään kirjoina


Teininä minua hämmensi, kun tajusin että lempikirjailijani ovat joko kuolleita, vanhoja, kirjoittamisesta vetäytyneitä tai hulluksi tulleita. Toisaalta teininä hämmentää moni asia, joten pistin hämmennyksen teini-iän piikkiin. Parikymppisenä tilanne oli yhä jokseenkin sama, mitä nyt joukkoon oli mahtunut esim. Stewart Home, joka kirjoitti aktiivisesti ja oli nuori/nuorehko, mutta toisaalta hänen mielenterveydestään saattoi olla montaa mieltä. Vuosien mittaan minulle on tullut uusia suosikkeja, viriilejä fiksuja elossa olevia suosikkeja, mutta silti monet  kirjat ja kirjoittajat joista kaikkein intohimoisimmin puhun, ovat kuolleet, todella vanhoja, ihan sekaisin, vanhoja ja sekaisin tai kuolleita ja eläessään sekaisin. Ja olen väkisinkin ihmisenä, lukijana ja kirjoittajana pohtinut sitä mitä kirja kertoo kirjoittajastaan ja miten kirjaa tulkitaan kirjailijan persoonan jatkeena tai ilmentymänä kirjailijan poistuttua kuvioista tavalla tai toisella.

Ei mikään ihme, että vaikka zinejä ja musademoja tehtailin pitkin teini-ikää ja vielä reilu parikymppisenäkin, niin ensimmäisen kirjan (ja nimenomaan runokirjan) suolsin ulos vasta hieman vajaa kolmekymmentävuotiaana 2010 heinäkuussa Eino Leinon päivänä. Toinen runokirja tuli helmikuussa 2011 ulos Elävän Kirjallisuuden Festivaalilla ja sen jälkeen ei yleisön kyselyistä eikä vaatimuksista ole tullut ulos yhtäkään runo- tai muutakaan kirjaa. Zinejä olen kyllä pukannut ja levyjäkin tullut ulos kolme pitkäsoitollista 2012-2013 aikana. Rima on yksinkertaisesti ollut murkaavan korkealla ja tietokirjaprojektit ovat junnanneet paikallaan tai edenneet hyvin hitaasti. Päätin siis ihan reilusti laskea rimaa reilusti alas ja ryhtyä roskakirjailijaksi, sillä mikäänhän ei estä kirjoittamasta roskaa, tietokirjallisuutta, runoutta ja vaikka novelliantologioita. Oli fiilis, että ihan se ja sama, maineeni on jo valmiiksi epämääräinen, joten minulla ei ole mitään menetettävää. Mutta törmäsin tänään kuvaan kera mietelauseen, joka herätti minut taas ajattelemaan asioita.

http://www.pinterest.com/gdfalksen/


Mitä minusta jää jäljelle kun kuolen? Miten kirjojani tulkitaan kuolemani jälkeen ja toisaalta mitä se minulle kuuluu? Olenko minä ollut eläessänikään kovin tai ollenkaan huolissaan siitä mitä porukka ajattelee minusta levyjeni/keikkojeni/tekstieni äärellä, joten miksi välittäisin asiasta kuolleena?

Jos minusta tulee kirjani, kuoltuani minusta tulee todennäköisesti valtava läjä roska/pulp/gore/eksplotaatio-kirjasia ja vihkosia, muutama runokirja, kourallinen erityyppisiä tietokirjoja, pari asiallista romaania, muutama novellikokoelma ja pinkka minun toimittamiani novelli/runous/yms antologioita ja tämä hölömö blogi, niin ja rekkalastillinen zinejä. Niitten äärellä porukka sitten pohdiskelee, että mitähän tämä tyyppi oikein oli oikeasti asioista mieltä. Jos olen sieluna elossa tuolloin, niin todennäköisesti nauran olemattomaan partaani tai toisaalta, mistä minä tiedän onko minulla silloin parta vai ei vai onko minkäänlaista elämää kuoleman jälkeen...? Mitä nyt kaikki ruumissa elävät madot ja muut mukavat mömmiäiset ja kirjojen äärellä pari hassua lukutoukkaa ;-)


Sunday, February 16, 2014

Yleisiä kuulumisia ja uutisia

Kuten varmaan viimeblogitekstinäni  huomasitte, meikäläistä on flunssa vaivannut oikein urakalla ja se on vaikuttanut asioihin. Ei oikein ole jaksanut tehdä asioita sitä tahtia kuin olin suunnitellut. Jotain on joutunut siirtämään myöhemmäksi yms. Mutta olen minä sairastellessa saanut asioita edistettyäkin.

Kuvassa Andie Doomshroom mystisenä 01/2014
Torstaina päätin aloittaa Andie Doomshroomin elämästä kertovan elämäkerran, jota olen kirjoittanut nyt to-su sen verran kuin olen jaksanut ja esim. saanut kirjan kohdetta kiinni. Kirja on toki tietokirja, sillä se on faktaa sisältävä teos oikeasta ihmisestä, mutta teos on silti lähtökohdiltaan pilke silmäkulmissa ja rennolla otteella kirjoitettu ja työstetty. Aiheesta, kun ei turhan vakavaa kirjaa edes kannata kirjoittaa. Ja kun ajattelee, että kirjan kaikki nimet kaikkine alaotsikkoineen on Mitä vittuu, kuka puhuu? -Vuodet ilman taskulamppua Elämäkerta taiteilijasta, tyylistä ja elämäntavasta nimeltään Andie Doomshroom, niin ei tuolta pohjalta oikein voi muuta tehdä kuin kirjoittaa lempeällä huumorilla ja rennosti.

Andien elämäkerran sivutuotteena kolahti aivoihini perjantaina, että voisin kirjoittaa ihan omaan tyyliini myös itselleni elämäkerran eli omaelämäkerran. Nimi on jo tiedossa: Kun aivoni nyrjähtivät eli mennyt elämäni hamsterina(ni). Jo nimestä voi päätellä, että kirjasta tulee tekijänsä näköinen ja vielä hulvattomampi kuin Andiesta kertova kirja. Kyseistä teosta makustelin perjantain, luonnostelin esipuhetta päässäni perjantain ja aloin kirjoittaa kirjaa lauantai-iltana. Tänään sunnuntaina olen kirjoittanut sitä sen verran kuin vain suinkin olen jaksanut.

Meikäläinen syksyllä 09/2013 kiertueella
Ennen kuin joku ehtii kysyä: "Miks sää teet koko ajan kaikkee, eksää vois keskittyy yhtee juttuu kerrallaa?", vastaan jo valmiiksi, että koska yhden projektin valmiiksisaattaminen on kuitenkin takkuista, pätkittäin etenevää ja voi viedä vuosiakin, niin niitten tökkivien ja takkuilevien pätkien aikana voi saada edistettyä jotain toista/kolmatta/jne projektia vaikka sana kerrallaan ja lopputuloksena saada monta projektia valmiiksi samoihin aikoihin. Ja kaiken hyvän lisäksi saada monta teosta yllättävän nopeasti valmiiksi. Enkä ole ainoa, joka toimii näin. Jokainen tyylillään. Mie teen näen, tehkää työ nii kö työ halluutte, ossootte ja teistä kuontevalta tuntuu.

Lauantaina olin EKFssä promoamassa Verta pakkiin -hurmekertomuksia 1 kirjaa, moikkaamassa tuttuja, myymällä kirjoja yms. Robustos-kirjakustantamon myyntiedustajana ja luomassa kontakteja. Energia oli vähissä eli tällä kertaa touhuaminen oli aika minimaalista. Jos edes touhuamiseksi voi kutsua sitä että myyntipöydän takana on puolikuntoisena nokka valuen. 

Outolintu Tukholmassa kera linnun 02/2014
Jaksoin myyntivuoroni jälkeen käydä kuuntelemassa mm. Andie Doomshroomin seurassa Elävät (ja) kuolleet paneelikeskustelua missä Sami Pöyry ja Juri Nummelin keskustelivat zombeista kulttuuri-ilmiönä. Haastattelijana toimi Juha Alm. Meikäläinen heitti kommenttia yleisöstä (muistutin esim Zombievyöhyke-kirjan olemassaolosta) ja esitin yleisökysymyksen tiedustellen Samin ja Jurin työnalla olevia proggiksia. Kauheana zombifriikkinä kysyin lisäksi myös mahdollisuutta päästä Pöyryn Samin zombileffan avustajaksi ja vastaus oli myöntävä, mutta saapi nähdä edetäänkö asiasta ja pääsenkö todella mukaan ja sopiiko aikataulut minulle. JEE! joka tapauksessa :)

Tänään sunnuntaina tarkoituksenani oli viettää  ravintolapäivää käymällä tuttujen safkoja syömässä heidän "kahvilassa/ravintolassaan". Olisi juteltu myös yhdistysasioita. 



Nokikanoja ja Tukholman kevättä 02/2014
Toisin kuitenkin kävi, sillä olo on varsin huono ja tukkoinen. Ohjelmassa on siis juuri nyt ollut sunnuntaina mahdollisimman paljon lepäilyä. Ensiviikolla paljon tehtävää, mutta saa nähdä jaksanko tehdä oikein mitään.

Ja sitten blogiin liittyvä hieno uutinen! Perjantaina totesin kävijälukujen menneen mukavasti yli 2000 käynnin ja koko viikonlopun on tullut lisää käyntejä. Kiitoksia kävijöille! Jee! :)

Tervettä kevättä toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
nuhanokkainen kirjailija, taiteilija, muusikko, eläjä, kokija, kokeilija ja tekijä 8-)