Luovuuden ylläpitämisen jalo taito ja muuta tarpeellista luovuuden ilmapiiristä
Välillä tuntuu, että kirjoitusaiheita, juoniaihioita, synopsiksia, lyriikoita yms. syntyy kuin sieniä sateella ja toisinaan tuntuu, että luovuus on tyrehtymäisillään ja mitään ei ota syntyäkseen, vaikka kuinka vääntäisi, puhisisi ja ähisisi. Luovuus ei synny eikä etenkään pysy yllä saatika liekeissä itsestään. Luovuuden ylläpitäminen vaatii luovuuden ruokkimista.
Nukkuminen on tärkeä asia ylipäätään, että aivot ja keho saa tarpeaksi lepoa, mutta luovuudelle riittävän unensaati on äärimmäisen tärkeää. Väsyneenä ja aivot tiltissä tuppaa olemaan minulla ainakin luovuus ja huumorintaju nollissa. Nukkuessa levon lisäksi tuppaa jäsentelemään keskeneräisiä asioita valmiimmiksi ja parhaimmillaan aamulla (tai milloin nyt kukin herää) herätessä sitä huomaa palasten loksahtelevan urakalla kohdilleen ja oikein ryntää kirjoittamaan tekstiä eteenpäin. Ja jos oikein hyvin käy nukkuessa näkee unia ja niitä jopa saattaa muistaa aamulla. Unissa tuppaa tapahtumaan kaikenlaisia hillittömiä asioita ja usein joukossa on ainakin jotain käyttökelpoista. Ja jos herää kesken unien uni kirkkaana päässä, kannattaa unen tapahtumat kirjoittaa ylös, sillä unohtamisen todennäköisyys on valtava.
Edellä mainitsin kuin ohimennen huumorintajun ja minulla ainakin huumorintajun säilyttäminen ja ylläpitäminen ruokkii luovuutta. Kun osaa nauraa omille kommeluksilleen saattaa saada koomisia havaintoja elämästä ja itsestään, joka taasen pitää hyvää fiilistä ja luovuutta yllä. Lisäksi havaintoja tehdessään ja itselleen nauraessaan saa lisää käyttistä kirjoitusprosessiin.
Oman luovuuden polttoaineena on lisäksi tietynlainen heittäytymisen kyky, hulluttelu, lievä hulluus, hieman outo tapa ajatella, asioilla ja sanoilla leikittely, uskallus tehdä jopa noloja asioita jos siitä tulee hyvä fiilis ja ennen kaikkea ylipäätään se, että elämässään tekee asioita, joita omasta mielestä on mukava tehdä, vaikka kaikkien muitten mielestä ko. asiat olisivat maailman lapsellisimpia ja noloja. Minusta on erittäin mukava pelata Nintendo Wii:llä lasten pelejä, katsoa piirrettyjä, kuunnella Hurriganesia, lukea Muumikirjoja, pelata hullunvirne naamalla flippereitä, ja katsella zombileffoja ja nautiskella laajemminkin roskakulttuurista röhönaurua häpeilemättä päästäen.
Ja asia mistä meikä saa hyviä viboja ja luovaa energiaa, ja mitä harvemmin sanotaan ääneen tai kirjoitetaan julkisesti, on monenlaisen seksin nautinnollinen tekeminen soolona, hanin kanssa tai mikä milloinkin on elämässäni ollut itselleni hyvää seuraa. En ole mikään seksimonsteri, mutta huomattavasti useammin kuin kerran on rakastellessa oikein tuntenut kuinka luovuusenergiaa pumppautuu sieluun, mieleen ja kehoon. Usein on nautiskellessa syntynyt paljon ideoita ja varsinaisia inspiraation puuskiakin olen saanut pitkään ja hartaasti nautiskellun rakastelun jälkeen.
Muukin psykofyysinen nautiskelu pitää yllä energiaa. Jumppaaminen, Wii:llä tanssi- ja kuntoilupelien pelaaminen omalla liikkeellään, painojennostelu, kuntoilulaitteitten käyttäminen, lenkkeily, venyttely, kävely, ja arkiliikunta ovat asioita mitkä saavat pulssini lisäksi myös luovuuteni nousuun. Todella usein liikkuessa alkaa oikein pulputa kirjoitusideoita, juonenpätkiä, sanoituksia, sarjakuvaideoita ja vaikka mitä.
Hyvässä seurassa käydyt keskustelut saavat myös luovuusmoottorini sykkimään. Oli sitten kyseessä arkipäiväinen jutustelu, kirjoittamisesta tai musiikista puhuminen, ihmissuhdehuolet, politiikka, tai mikä vain, niin aivot pysyvät kunnossa ja harmaat aivosolut tykkäävät kun niitä stimuloidaan. Stimuloidessa saattaa syntyä ideoita tai keskusteluista saattaa tulla hyvää dialogia käytettäväksi kirjan/novellin/tms keskustelukohtaukseen. Ja seksikokemusten myötä saattaa syntyä jotain sanottavaa ja kirjoitettavaa seksistä tai jos ei muuta niin ainakin aidontuntuisia rakennusaineita kirjojensa rakastelukohtauksiin. Jos ei seksistä mitään tiedä eikä sitä ole koskaan tehnyt, on todennäköisesti parempi kuvailemaan teksteissään aidosti selibaattia kuin seksielämää.
Kirjojen lukeminen on hyvää ruokaa aivosolujen mutusteltavaksi, mukavaa ajanvietettä, ja elintärkeää kirjoittajalle. Kirjoitti sitten runoja, novelleja, kirja-arvioita, romaani, jne, niin kirjoja lukemalla saa näkökulmaa siitä millaisia tarinoita on kerrottu ja miten niitä milloinkin on kenenkäkin toimesta kerrottuna. Tutkimalla erilaisten kirjojen rakenteita, draamankaarta, kohtauksia, ja mitä nyt milloinkin haluaa tarkatsella voi oppia lisää lukijana ja kirjoittajana. Joskus saattaa myös syntyä joittenkin kirjojen äärellä ahaa-elämyksiä: "noin minäkin sen olen kokenut!", "Tuostako tässä kaikessa elämässä onkin kysymys", "minäkin pystyisin tuohon", "minä kirjoittaisin aiheesta eri tavalla", "Tämä olisi voitu kirjoittaa paremmin siten, että", ja ennenkaikkea: "Minä voisin kirjoittaa lähes yhtä hyvin / yhtä hyvin / paremmin / uutta näkökulmaa tuoden". Ja vaikka ei mitään suurta oivallusta tulisikaan voi oppia muitten kirjoista paljon tärkeitä työkaluja kuljettaa tarinaa, tai vaikkapa sen kuinka hyvinkin yksinkertaisista aineksista voi saada aikaiseksi kirjan, joka on julkaistu ;-) Ja kirjojen äärellä myös voi kokea todella monenlaisia tunteita ja tunteet taasen ovat elintärkeää polttoainetta luovuuden moottorille ja ilman tunteita ja tunnekokemuksia on varsin hankala kirjoittaa millekään hahmolle tunteita.
Luonnon äärellä rauhoittuminen ja luonnossa kulkeminen toimii ainakin minulle luovuutta ylläpitävänä elementtinä. Luonnon vehreys ja vihreys saa mielialan kohoamaan ja aivotkin saavat happea paremmin kuin kaupungin pakokaasuissa köhiessä. Monta kertaa on sieniä kerätessä, marjoja poimiessa tai muuten vain samoillessa vaihtuvassa maastossa herännyt ajatuksia maailmankaikkeudesta ja sen herkistävästä kauneudesta.
Taide, oli se maalauksia, balettia, performanssitaidetta tai vaikka oopperaa saa minut ainakin huokailemaan nautinnosta ja oikein tunnen kuinka luovuus imeytyy luovuutta ruokkivassa ilmapiirissä. Maalausten äärellä voi uppoutua värimaailmaan, sommitteluun teoksen herättämiin tuntemuksiin ja ajatuksiin, ja kenties päätyä vaikka pohtimaan sitä kaikkea mikä on maalauksen mahdollisen tarinan takana tai mitä taiteilija on koittanut maalauksella sanoa.
Elokuvat herättävät meikäläisessä tunteita, ajatuksia ja vaikka mitä ja mieli kiittää niiaten. Sitä paitsi monissa leffoissa on hyviä juonia, joista saattaa inspiroitua. Entä jos tarinan perusidean muokkaisikin fantasiamaailmasta nykypäivään, miten seikkailu silloin etenisi? Ja jotkut elokuvat inspiroivat kirjoittamaan jotain vastaavaa, mutta omalla tyylillä ja kirjallisuuden keinoin.
Musiikilla voi viihdyttää, kiihdyttää, rentoutta tai vaikka halutessaan jopa ärsyttää itseään. Melodiat oikein aktivoivat aivosoluja ja tuottavat mielihyvää ja hevi saa aggression purkautumaan kunnon adrenaliinimyrskyksi. Ja monet melodiat ja lyriikat kuljettavat muihin maalmoihin ja tarinoihin. Jotkut kappaleet saattavat syntyä jonkin kirjan aiheuttaman tunnereaktion aiheuttamana ja jotkin kappaleet saattavat aktivoida kirjoittamaan novelleja, kirjoja tai vaikka näytelmiä.
Ja ylipäätään eläminen, kokeminen, ajatteleminen, tunteminen, lepääminen, tekeminen ja vapaa-aika ovat asioita, jotka ruokkivat luovuutta, ideoita, ideointia ja luovaa prosessia. Ei kannata ehdoin tähdöin lukkiutua kirjoittajakellariinsa, vaan välillä käydä kokemassa ja tekemässä jotain, niin johan on akkuja taas ladattuja, luovuutta tankattu ja ideoita saatu.
Tässäpä tällä kertaa tällaisia havaintoja, huomioita ja ajatuksia. Saa toki olla asioista eri mieltä tai kokea asiat toisin. Saa myös vapaasti avautua omista ajatuksista ja tuntemuksista aihepiiriin liittyen.
Kaunista luovuuden ilmapiiriä toivottaen
Krisse Chrissie Heart Sydän
