Vaihteeksi omia kuulumisia kirjoittajana ja ihmisenä laajemminkin 8-)

Mietteitä viimeaikojen tapahtumista

Joskus elämä on kivinen tie. Ja se on viime viikkoina ollut sitäkin. Onneksi ei vain sitä vaan on ollut hyviäkin tilanteita, paljon iloa ja riemua. Mutta kyllä on kivistä tietä kuljettu ihan tarpeeksi. Ja ajattelin tässä  jakaa sekalaisia kuulumisiani sekä kirjoittajana että laajemminkin ihmisenä.

Joulukuusta tammikuulle eteni varsin hyvää tahtia Hurmepukki ja Havaintoja elämästä -Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi kirjojeni kirjoittaminen. Sitten alkoi puskea flunssaoireita ja uniongelmia. Unirytmi meni päin seiniä ja unet jäivät vajaille viikkokaupalla. Tällä viikolla sairastin vatsaflunssan, mutta siitäkin huolimatta unien saannin määrä ja unirytmi on pikkuhiljaa alkanut parantua, asteittain mutta hitaasti. Ja ei olekaan yllättävää, että nimenomaan tällä viikolla olen saanut edistettyä pitkän tauon jälkeen Havaintoja elämästä jne kirjani kirjoittamista. Samalla on tullut myös uusia ja edellisiä kypsempiä ideoita Hurmepukki  -kirjaan. Mutta Verta Pakkiin -hurmekertomuksia 1 teokseen ideoituja novellejani olen saanut vain

inauksen verran eteenpäin ja kirjoittajana olenkin useassa projektissa kulkenut varsin kivistä tietä tammikuun aikana. Mutta onneksi minulla eilen ja tänään pulpahti useampikin kirjaan soveltuva pulp-kulttuuria edustava hurmeruno. Eräs toistaiseski yhä työn alla oleva, mutta jo kolmatta sivua pitkä runo inspiroitui seuraavanlaisista tapahtumista.

Olen roskakulttuurin suurin ystävä (tämä ei varmaan kellekään blogia seuranneelle tullut enää yllätyksenä tässä vaiheessa), joka tarkoittaa mm. sitä että luen paljon pulpia, katson huimat määrät kökköä ja vielä kökömpää horroria (etenkin zombihorroria), actionia, jännityselokuvia yms., ja mm. pelaan pelejä. Totta kai tietokoneille ja pelikonsoleille on tehty PALJON laadukkaita pelejä ja minullakin on sellaisia, mutta suuresti diggaan nimenomaan zombiepelejä ja muuta roskakulttuuriin liittyvää meininkiä. Playstation 1:n zombipelien hankkiminen on aika työlästä ja kallista ja Wii:lle valikoima on yllättävän rajallinen.
Siksipä aloin kartoittaa öisin unta saamattomana ajankulukseni sitä mille konsolille olisi saatavissa eniten kaikkia diggaamiani zompelejä ja etenkin zombipelien kokonaisia sarjoja. Vastaus osui XBOX 360 -konsoliin ja etenkin uusimman mallin XBOX 360 250 GT-konsoliin, jolla olisi kätevä ladata verkkopelejä netitsekin sisäänrakennetun WI-FI: n avulla. Joten päätin katsoa huuto.net:istä konsolia itselleni. Meininki oli välillä sellaista perseilyä, hintojen vekslausta ja tietoja pimitettiin tai kuvaus ei vastannutkaan laitetta, yms., ja päätin kysellä muualtakin. Tästä alkoikin melkoinen seikkailu.

Laitoin Facebookissa Elektroniikkakirpputoriin ja pariin muuhun ryhmään ilmoituksen. Tiistaina eräs porilainen nuorukainen ilmoitti ettei hänellä ole Xbox 360, mutta hänellä olisi myydä minulle Xbox ja kaikenlaista muuta vanhempaa konsolia, joista olen kyllä kiinnostunut (minulla Playstation 1  ja Nintendo Wii ja kumpikin on konsoli jonka valmistus on lakkautettu), mutta tyypin jutut oli aika sekavia ja en saanut tarpeeksi infoa, ja koska hän halusi minulta rahaa ilman riittävää infoa ja kuviakaan konsolista ei näkynyt, niin jätin homman sikseen, koska en halunnut tulla huijatuksi. Muistaakseni keskiviikkona ko. tyypistä olikin samassa ryhmässä ilmoitus, että on huijannut toisessa ryhmässä, eli hyvä että homma jäi keskustelun eikä ostamisen ja maksamisen tasolle.

Tiistai-iltana eräs tyyppi joka tunnetaan myös Dj Riku Riku nimellä ja Facebookissa Riku Riku profiililla otti minuun yhteyttä ja kauppasi Xbox 360 250 gt -konsolia kahdella langattomalla ohjaimella plus piuhoilla. Tinkasin hinnasta ja sovittiin että hän postittaa keskiviikkona särkyväksi merkittynä pakettina konsolin jos maksan heti. Siinä vaiheessa kun tavallisesti olisi tullut ilmoitus että paketti on lähetetty ja seurantakoodi mistä voi seurailla paketin kulkua kohti ostajaa, tulikin viesti että postitus tapahtuu ko. pvänä.


Kun kyselin keskiviikkoillalla paketin lähettämisen varmistuksen ja koodien perään, tyyppi ilmoitti että frendinsä pitäisi olla hoitanut homman. Kyselin varmistamisen ja koodin perään useamman kerran. Torstaina lupasi hoitaa koodin minulle. Sitä ei tullut, sen sijaan tuli vakuutteluja että kaikki on kunnossa. Alkoi haista pahasti palaneelle homma totaalisesti. Raportoin elektroniikkakirpputorille infoa homman etenemisestä ja omalle seinälle julkisesti kävin asiaa läpi alkumetreiltä alkaen. Kun perjantaina ei ollut tullut postin mukana paketin noutokuittia eikä koodia Rikulta, raportoin asiasta elektroniikkafoorumille ja laitoin Rikulle viestiä että hän ei nyt vakuuta mua kaupantekijänä ja että se seurantakoodi ja varmistus pitäisi saada nyt. Ilmoitti että jos ei saa klo 17 mennessä koodia, palauttaa rahat takaisin. Laitoin elektroniikkafoorumille päivitystä ja ilmaisin suoraan että huijarimenolta vaikuttaa. Yllättäen Riku ilmoitti elektroniikkakirpparilla maksaneensa rahat takaisin. Sähköpostiin oli tullut viesti missä hän ilmoitti hermojeni lepuuttelemiseksi tjsp palauttavansa rahat. En ollut pyytänyt rahoja takaisin, vaan halusin konsolin asianmukaisesti lähetettynä ja tästä varmistuksen ja seurantakoodin. No, menihän se noinkin tietenkin. Mieluummin olisin rahojenpalautuksen sijaan ottanut sen ostamani ja maksamani konsolin :-) Nyt joudun sitten hankkimaan muaalta. Raportoin aiheesta julkiseen ketjuun profiilini seinällä ja elektroniikkakirpparilla. Laitoin elektroniikkakirppikselle peräti huijausvaroituksen Riku Rikusta. Tässä vaiheessa huomasin, että jätkä oli kadonnut elektroniikkakirppikseltä. Kenties poistettu tai poistunut. Huomasin myös etten nähnyt enää profiiliaan ja että hänestä kertova viestiketju oli poistettu seinältäni. Koska viestiketju oili julkinen, hän oli ilmeisesti nähnyt sen, raportoinut sen häntä loukkaavaksi ja Facebook oli poistanut keskusteluketjun pois. Että tällainen seikkailu ja huijausyritys Riku Rikulta.

Mutta koko huijausyritysten kynsiin joutuminen tuntui todella ikävältä ja hidasti konsolini hankintaa ja energiavarojani huomattavasti. Varsinkin kun koko konsolinhankinta oli ollut tarkoitus olla helppo ja hauska homma, jossa hankkisin itselleni kivan laitteen, jolla olisi mukavaa pelata hauskoja pelejä.

Ja kun tosiaan suht. pian oston jälkeen tajusin keltä laitteen ostin (tilille mihin konsoli maksettiin, löytyi nimi Riku Länsmans, joka googlaamalla kertoo tyypin historiasta paljon) tuli epätoivoinen olo ti-ke välillä ja tuli päätettyä että hankin ystävän kämppikseltä halvalla koneen, jossa ei ole muuta vikaa kuin ettei levyasema aukea. Keskiviikkona hain koneen ja tosiaan kone pelasi hyvin kovalevyltä käyttäessä, mutta asema ei avautunut, kuten myyjä oli kertonut ja näyttänytkin. Toisaalta ei haitannut, kun hintaa oli sen verran vähän peleineen ja ohjaimen kera, että kaksi peliäkin olisi voinut maksaa enemmän. Arvelin myyjän kanssa että aseman korjaaminen olisi pikkujuttu elektroniikkanärtiltä.

Toisin kuitenkin kävi, sillä frendini kanssa kulutettiin pitkä torstai koneen äärellä. Kyse ei ollut myyjän huijauksesta, vaan ilmeisestä tietämättömyydestä. Luulinhan minä itsekin ja asiantunteva nörttifrendinikin luuli, että homma olisi paljon simppelimpi kuin se olikaan.

Simppeli juttu vaati ko. mallissa ison homman, koko kotelo piti avata, että sen aseman voisi ottaa pois koneesta ja pääsisi ison aherruksen jälkeen varsinaisesti korjaamaan sen pikkuvikaisen aseman. Tietenkin pari vaihetta ennen kuin olisi voinut irrottaa aseman, kotelon yksi avausvaihe ei vain onnistunut sitten millään. Tuli epätoivoinen ja absurdi olo. Naureskeltiin frendin kanssa koko hommalle. Koittavat hänen nörttikollegoitten kanssa maanantaina duunissaan tehdä jotain koneelle. Frendi oli myös innostunut tulevasta Verta pakkiin -kirjasarjasta, joten tuli siitäkin varsin tsemppaava olo. Ja vaikka asemalle ei voinutkaan tehdä mitään, frendin kanssa oli sentään monin tavoin hauskaa koneen korjausyrityksen äärellä lolleroidessa :)



Torstaina koko huijausyrityshäsellyksen aikana ja korjausta vaativan koneen kanssa painiessa oli kaikesta kivasta seurastakin huolimatta meikällä nk. hihat  palanut sen verran pahasti, että purin tuntojani verihurmeisiin runoihin, ettei hermot lähtisi totaalisesti. Ja taiteilijakollegan ehdotuksesta kirjoitin ihan terapiamielessä oikein kunnon gorerunoa missä purin pännitystäni tästä huijaustilanteesta.

Tuosta kunnon goreilusta tulikin sitten se työn alla oleva kolmatta sivua pitkä runo mistä jo aiemmin mainitsin tässä tekstissäni. Nuo kaikki verihurmerunot tulee varmaankin julkaistua tuossa ensimmäisessä Verta pakkiin -pulpkirjallisuutta edustavan kirjasarjan kirjassa. Että voi sitä tosiaan ikävistä arkielämän tilanteista repiä inspiraatiotakin. Pännityksen keskellä innostuin myös kirjoittamaan myös hieman Havaintoja elämästä kirjaan lisäystä, joka oli hyvä juttu, sillä sen kirjoittaminen on viimeviikkoina edennyt hyvän alun jälkeen varsin hitaasti, ja fiilis on välillä ollut kuin vetäisi käsin kivirekeä soratiellä kesähelteillä.

Naurattaa vaan nyt se kun minulla on jo kymmenkunta peliä XBOX 360:lle muttei yhtäkään konsolia hallussani. Korjattava konekin kun on frendillä jonka hän vie sitten maanantaina töihinsä. On se kyllä kivinen tie hankkia yksi konsoli, etenkin jos halvalla tai kohtuuhintaan haluaa :) Ja katselin tässä, että saattaa kuitenkin käydä niin että rahapulassani joudun tyytymään alepakkaukseen XBOX 360 SLIM 250GT:een, joka on vanhempaa mallia kuin himoamani Xbox 360 250 GT konsoli. Saa nähdä kuinka käy asian kanssa.

Konsolinhankinta kiemuroitteni annan heijastua Havaintoja elämästä kirjani tarinaan. Samalla tapaa kuin annan tammikuussa aiemmin tapahtuneen pullonpalautusautomaatilla tapahtuneen tragikoomisen selkkauksen heijastua sekä Hurmepukkiin että Havaintoja elämästä kirjaan. Kummassakin tulee olemaan samankaltainen tilanne missä joku tuntematon äityy syyttä suotta ikäväksi pullonpalautusautomaatilla, mutta kummassakin kirjassa päähenkilön reagointitapa on aivan erilainen. Että eteneehän se kirjoittaminen eri projekteissa niinkin, että antaa elämässään tapahtuneitten omituisten juonenkäänteitten tulla osaksi kirjan juonta. Tuleepa ainakin eletyn oloinen meno, kun kerran tilanteet on oikeastikin eletty 8-)

Ja kaiken hyvän lisäksi kävi niin että tässä kuvituksena olevia ulkokuvia ottaessa tuli joku viereisen talon naapuri huutamaan vihaisesti jotain mistä sain selvää vain, että "perkele kun meitä nyt kuvataankin!" (enkä ole koskaan puhunut ko. tyypille tai ollut missään muussakaan tekemisissä hänen kanssaan), eli melkoisen vaiherikasta ja kivistä on ollut viimeaikainen eloni ja taiteiluni.

Vähemmän kivistä taivalta lukijoilleni toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
roskakulttuurin, pelinörtteilyn ja muun diggailemisen arvoisen meiningin diggaaja niinkö muunmuassa, ja kuten havaittua: kivisen tien kulkija ;-)

Zombievyöhyke on ehtaa suomalaista nykyroskapulppia

Jukka Niemisen Zombievyöhyke roiskii gorea ympäriinsä rinta rottingilla!!! :)

Jukka Niemisen Zombievyöhyke tarjoilee lukijoilleen ehtaa zombi-splatter-trash-pulppia!!!! Ja minä tykkään siitä kovasti. Tällä kertaa siis esittelyssä tamperelaisen Mediapinnan  julkimoima zombipläjäys.

Logo Mediapinnan kotisivuilta

Tamperelainen Mediapinta on nk. palvelukustanteisiin erikoistunut julkaisutalo mikä ilmeisemmin omistaa oman painon. Jukka Niemisen kirjoittama Zombievyöhyke (tai Zombie Vyöhyke kuten sitä kannessa tituleerataan) on mitä ilmeisemmin Mediapinnan kustantama ja julkaisema, eli teos mikä ylitti korkean kustannuskynnyksen, firma kun sivuillaan itse loihii lausumaan seuraavaa: "Kustannuskynnys on korkea. Meille lähetetyistä käsikirjoituksista korkeintaan 5 % läpäisee täyskustanteelle asetetut vaatimukset. Täyskustanteeksi hyväksyttävän kirjan tulee olla hyvin toteutettu. Sillä tulee olla myös ns. valmiit markkinat. Tästä syystä esimerkiksi hyvin tehdyllä tietokirjalla on paremmat mahdollisuudet päästä täyskustanteeksi kuin vaikkapa esikoisrunokokoelmalla."  Ilmeisesti tämä kirja on ylittänyt julkaisukynnyksen sillä tosiasialla, että Suomessa luetaan ja ostetaan kauhukirjallisuutta ja sille on oma vaannoutunut kannattajakuntansa (tiedän mistä kerron, koska kuulun tähän sakkiin), mutta suomalaisten suomeksi kirjoittamaa kauhukirjallisuutta julkaistaan aika vähän ja suomalainen zombikirjallisuus on todella harvinaista. Eli Zombievyöhyke on mitä ilmeisemmin saanut luvan ryömiä lukijoitten kurkkuihin oman harvinaislaatuisuutensa vuoksi suomalaisessa pienessä kauhukirjallisuuden kentässä. Tämä kirja kun ihan oikeasti ei ole mikään kaunokirjallisuuden helmi, vaikka hyvvee roskoo onkin :)

Oikein kantta myöten mainostetaan kirjan olevan suomalaista horroria eli päätelmäni julkaisun syistä taitaa osua oikeaan. Ja samahan se mikä oli syy julkaista, hyvä että tuli julkaistuksi, sillä tämä on zombi-gore-splatter-(horror) meiningiksi ihan kansainvälisestikin ajatellen hyvää roskaa. Roskaa kaikin tavoin, mutta roskagenren sisällä hyvää sellaista. Ja se on aina hienoa, kun joku kirjoittaa intohimolla diggaamastaan aiheestaan rehellisesti juuri sellaista kieli poskessa olevaa campia kuin vain suinkin on halunnut tehdä. Rehellisyys on hieno asia ja rehellinen roska on roskajätteen keskellä kimalteleva helmi.

Kuva linkitetty kirjailijan kotisivuilta

Zombievyöhykkeeseen ei todellakaan kannata tarttua, jos ei tykkää pulpista, alakulttuurikirjoista, alatyylin ilmaisusta, simppelistä sinne tänne poukkoilevasta tyylistä, roskakirjallisuudesta, zombeista, goresta, splatterista, jännityksestä, horror-henkisyydestä, saatika näitten yhdistelmästä. Ja tätä ei missään nimessä kannata ostaa, jos haluaa edellämainitunkaltaiselta meiningiltä psykogolista kauhujännitettä, sillä sellaista tämä kirja ei tarjoile. Jännitystä, vaaraa, huimia tilanteita, gorea, kauhuhenkisyyttä ja jopa hieman genreen sopivaa kevyttä asioitten pintatason pohdintaa, mutta psykologisia pohdintoja ja psykogolista kauhua tämä ei tarjoile kuin ehkä nimellisesti mausteenomaisesti jos psykogolisen kauhun käsittää erittäin laveasti ja rima on matalalla. Ja tästä on varmaan jo pääteltävissä että nk. vakavan kirjallisuuden ja korkeakirjallisuuden ystävien ei tätä kannata käteensä ottaa muuta kuin täysin omalla vastuullaan :)

Mutta todellakin jos tykkää pulp-kirjallisuudesta, camp-meiningistä, kierosta huumorista, splatterista ja goresta, zombeista, selviytymisjännitys-genrestä, roskakulttuurista ja levottomasta meiningistä, niin Zombievyöhyke kannattaa lainata kirjastosta tai ostaa suoraan kirjailijalta (kts. kansikuvan alla oleva linkki), sillä tämä on viihdyttävä lukukokemus alan diggarille.

Ei tämä mikään älykkyyden, juonenkuljetuksen tai syällisten hahmojen juhla ole, mutta homma toimii juuri sen verran kuin tällaisessa meiningissä pitääkin.Kauheasti kirjassa vilisee aivopieruja ja kirjoitusvirheitä, mutta se pitkälti tuntuu kuuluvan asiaan, kun kyse on pulpista.

Teksti on aika simppeliä, mutta melko sujuvasti ja parhaimmillaan hauskasti, ilmeikkäästi ja vauhdikkaasti kirjoitettua. Alku on varsin kliseinen ja jopa tylsä, mutta kun tarina lähtee käyntiin, on ajoittain ihan oikeasti jännittävää seurata mitä porukalle ja porukan eri tyypeille käy. Homma etenee eteenpäin ja vauhti imaisee mukaansa. Kyllä tämän lukee nopeasti. Ja onneksi teosta ei ole venytetty pitemmäksi kuin se on. 113 sivua on varsin hyvä pituus tällaiselle pläjäykselle.

Oli tämä sen verran viihdyttävä lukukokemus, että taidan jossain vaiheessa hankkia ihan omaksi ja tutustua kirjoittajan muuhunkin tuotantoon.

Zombienmakuisia lukuhetkiä toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
roskakirjallisuuden suuri diggari ja kirjoittaja itsekin.

Hunter S. Thompson on päräyttävä kirjoittaja lyhyessä mitassakin

Päihdehuuruisen journalisti-kirjailija-elämäntapaelostelijan kirjanen sekoittaa pollaa mukavan päräyttävästi

Edellisessä blogitekstissäni esittelin Verikoirakustantamon julkaisijana ja arvioin lyhyesti pari heidän julkaisuaan. Tällä kertaa otan käsittelyyn Sammakon erään pienikokoisen  mutta varmasti monelle mieluisan ja merkityksellisen julkaisun, joka sisältää kolme novellia Hunter S. Thompsonilta.

Kuva julkaisijan sivuilta

Hunter S. Thompson oli (nimenomaan oli, sillä jäbä eli vuosina 1937–2005 maapallolla ja muissa sfääreissä) toimittaja, joka kirjoitti mm. Rolling Stonen, New York Timesin ja Playboyn kansien sisään sellaista settiä, että heikompaa varmaan hirvitti lukea ja varmaan välillä julkaistakin. Kirjoittajana Thompson oli siis hyvin luovalla ja uusia uria etsineellä tyylillään journalismin uudistaja ja tod. näk. gonzo-journalismin tunnetuin ja varmasti kehutuin ja kohutuin edustaja. Tyyppi on siis alakulttuurimeiningin ja roskakirjallisuuden (+roska/gonzo/jne -journalismin) diggaajan aarreaitta, jos diggaa lukea tekstiä missä kirjoittaja sumeilematta hyödyntää tekstissään päihdesikailukokemuksiaan ja tekee sen tyylillä. Jos tyylistä tai tyylikkyydestä voi gonzo-roskakirjoittajan kohdalla puhua, ja miksipä ei voisi, sillä tyyli se on likainen, rosoinen, rujo ja skandaalinkatkuinen tyylikin, eiks jeh!? ;-) 8-) :-)

Jäbän elämästä on tehty sellainenkin elokuva kuin Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa eli voi sanoa tyypin vaikuttaneen ja innoittaneen teksteillään, elämällään ja elämäntavallaan aika laajalti. Laajemmin kuin ehkä ensi-istumalta tulisi mieleen. Ja koska huumeet, sekoilu, gonzoilu, tajunnanvirtateksti, häpeilemättömyys jne. ovat enemmän kuin roska- ja saastakirjallisuuden perustan tukevaakin tukevampia kiviä, ajattelin esitellä edes lyhyesti yhden teoksen, joka on helposti luki- ja keskittymishäiriöisenkin luettavissa vaikka paikallisbussissa istuessaan. Itse asiassa, jos lukee todellakin paikallisbussissa, erittäin hyvä ja tunnelmaan sopiva oikean ilmapiirin omaava ympäristö on suurella todennäköisyydellä Tampereen Hervannan ympäristöä luuhaava bussi numero 30. Olette suositteluni lukeneet ja mahdolliset seuraukset kannatte itse eli omavalla vastuulla, kuten tällaisen kirjallisuuden lukeminen ylipäätään ;-)

Sammakon (ei kuka tai mikä tahansa sammakko, vaan Kustannusosakeyhtiö Sammakko) vuonna 2010  kulttikirjailijastatuksen omaavalta Hunter S. Thompsonilta julkimoima Screwjack ja kaksi muuta novellia on mielenkiintoinen ja ennen kaikkea päihdehuuruinen novellikokoelma. Kirjalla ei kauheasti ole mittaa, sillä se on pienempi kuin a5 (olisikohan b5?) ja sivujakin on vain 47, mutta silti kovien kansien sisälle on mahdutettu johdanto ja kolme novellia.

Kansikuva julkaisijan kotisivuilta

Kolme novellia muodostavat yhdessä alati kiihtyvän draaman kaaren ja jokaisessa tarinassa on kyllä ensimmäisestä sanasta viimeiseen asti vauhtia, sekopäisyyttä, päihtymystä, into- ja kiihkomieltä, ja vaaran tunnetta. Lopputulos on siis eräänlainen kirjallinen vastine pirin tai liian energiajuoman päräyttelylle. Jos on lukenut Thompsonia ennen, ei tässä teoksessa ole mitään uutta ja mullistavaa (vaikka totaalisen hyvää settiä tämä siis onkin, mutta niinhän Thompsonilla usein oli), mutta uutena tuttavuutena uskon teoksen olevan erittäin helppo ja hyvä tapa tutustua kulttikirjailijan tyyliin ja tuotantoon.

Ekassa novellissa ollaan ensimmäisen meskaliinikokeilun ja kokemuksen maailmoissa ja meno on sen mukaista, varsin outoa, hämärää ja surrealistista siis. Tokassa novellissa tapahtuu lyhyessä ajassa yllättävän paljon ja meno on ylläri pylläri väkivaltaista ja päihdehuuruista. Kolmannessa novellissa on silkkaa sekopäisyyttä, kieroutuneisuutta ja ehtaa perversiota.

Jos tällaisesta tykkää, on Sammakon julkimoima Screwjack jne mitä mainioin kirja, jonka saa halvalla, kirjastoistakin lukee, jota on kiva jämerien kansiensa vuoksi pitää kädessä ja jonka juttujen äärellä kiihtyy, viihtyy, hämmästyy, hämmentyy, innostuu, ja vaikka mitä. Kannattaa lukea, jos mielenkiintoa ja kanttia vaan löytyy 8-)

Hyviä luku- ja kokemushetkiä toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän

Verikoirakirjat on mielenkiintoinen kirjakustantamo

Verikoirakirjat on vahvasti roskan äärellä

Tykkään lukea vanhoja kioskipokkareita, lehtisiä ja siis ahmia ehtaa vanhaa pulppia ja sen uudempia tulemisia em. lisäksi omakustanteista ja pienkustantamojen julkaisuista. Silloin tällöin törmää sen verran päräyttäviin juokaisuihin ja julkaisijoihin, että niistä haluaa kertoa muillekin.

Logo kustantajan kotisivuilta

Vuosien mittaan alan harrastajien suupielistä on satunnaisesti kuullut mainintoja pienestä mutta sitäin roskaisemmasta julkaisijasta nimeltään Verikoirakirjat ja onhan niitä julkaisuja tullut selailtua ja todettua että hyvä meininki. Mutta kun otin asiakseni lainata kirjastosta läjäpäin outoa, alakulttuurillista ja ehdottoman roskaista kirjallisuutta omakustanteina ja pienten julkaisimojen tuotannosta, kaikessa rauhassa tutustuttuna Verikoirakirjat vetäisi monen veriämpärillisen verran edelle monia muita kilpailijoita. Ei suinkaan veren määrässä, vaan asenteella, teeseitse-meiningillä, ehdalla pulpilla ja aidolla roskalla, peräti saastalla.

 Verikoirakirjat on pieni mutta pippurinen (vai pitäisikö sanoa/kirjoittaa: verihurmeinen?) turkulainen pienkustantamo, joka julkaisee vanhaa kotimaista pulp- ja muuta lukemistokirjallisuutta uusintapainoksina.

Tässäpä lyhyesti esiteltynä kaksi mielestäni esittelemisen arvoista Verikoirakirjat-julkaisua, joita kannattaa kysellä julkaisijalta, etsiä divareista ja kirjamessuilta tai koittaa bongailla vaikka kirppareilta. Jos et ole omistushaluinen, vaan lukuhimoinen, niin suunnista kirjastoon, sillä ainakin Pirkanmaan kirjastoista näitä löytyy ja näin ollen on saatavissa vähintään kaukolainana muuallekin.

Ottamani kuva kirjan kannesta. Piirroskuvan tekijänoikeudet J. Murtosaari ja layout yms. julkaisija

Robert Silverberg: Tapaamme Tuonelassa on käsittääkseni Verikoirakirjojen julkaisuhistorian ensimmäinen julkaisu  (julkaisuvuosi 2006) ja jopa niin varhainen teos, että se on julkimoitu ennen kuin Verikoirakirjat on virallisesti perustettu vuonna 2010. Tämä kirja on koottu paremmin science fiction tarinoistaan tunnetun Silverbergin neljästä Guilty Detective Story Magazinessa julkaistusta ehdasta pulptarinasta ja julkaistu n. 60-sivuisena vihkomuotoisena isbn-numeroituna vihkomuotoisena kirjasena. Ohut kartonki kantena, mustavalkoinen painatus kopiokonepaperille, suttuisehko kuvitus ja pulpille omainen luonnosmainen piirroskansi ja pulp-henkinen taitto/ulkoasu yhdessä tarinoitten mukavan rosoisen roskaisuuden kanssa tekee tästä aidon pulp-julkaisun.

Samojen kansien sisällä on peräti kahden eri ihmisen esipuhe, novellien alkuperäiset ilmestymistiedot, sivunmittainen juttu Guilty-lehdestä ja yleisemminkin pulp-kirjallisuudesta ja neljä eri kansikuvaesimerkkiä Silverbergin muusta tuotannosta otsikolla "Joitain Robert Silverbergin varhaisnuran seksipokkareita", ja ne neljä novellia. Tämä kaikki siis ihan oikeasti on mahdutettu öbaut kuuteenkymmeneen a5-kokoiseen sivuun. Tehokasta, simppeliä, mielenkiintoista ja ennen kaikkea todella hubaa!

Kohtalokkaat ikkunat, Poika sai aseen, Tapaamme tuonelassa ja Liian suloinen elääkseen ovat keskenään erilaisia ja eripituisia tarinoita, mutta kaikkia yhdistää se että ne on kirjoitettu simppeliin kioskikirjallisuus-dekkari-meininkiin turhia yksityiskohtien kuvailua tai suuria juonikuvioita vältellen ja niin että tarinoissa aina tapahtuu kuolema tavalla tai toivella. Teksteistä huomaa, että ne on kirjoitettu nopeasti ja että homman on tarkoituskin olla, ei enempää eikä vähempää kuin, vain pulp-kirjasissa julkaistavia simppelejä novelleja. Tarinoita, jotka pysyvät lestissään ja ovat rehellisesti roskaa roskalukemistojen roskadiggareita varten.Teksteissä ei ole mitään mullistavaa, uutta eikä kovin ihmeellistä, mutta ne on hyvin kirjoitettu tyylilajissaan. Kunnon pulp-meininkiä siis ja juuri mukavaa matkalukemistoa tai rannalla chillaillessa luettavaa. Tykkään kovasti ja tällaista saisi enemmänkin julkimoida.

Ottamani kuva kirjan kannesta. Piirroskuvan tekijänoikeudet piirtäjällä ja layout yms. julkaisijalla

Jaska Autero: Salainen ase ja muita sotanovelleja on vuonna 2010 Verikoirakirjojen julkimoima vielä Tapaamme Tuonelassa vihkokirjastakin pienikokoisempi julkaisu. Kansi on taas ohuesta kartongista, paperi kopiokonepaperia, kansi on todella nuhjuinen ja suttuinen, koko on n. A6 ja sivuja hieman alle 40 sivua. Sisältönä kirjasessa on esipuhe, novellien julkaisutiedot ja kolme Jaska Autero nimimerkillä julkaistua novellia eli ilmeisesti ko. kynäilijän koko tuotanto samoissa kansissa. Teksteissä liikutaan sota-ajassa ja meininki on joko kauhua tai sci-fiä, riippuen novellista. Tykkään kirjoittajan tyylistä. Novellit keskenään ovat erilaisia ilmaisultaan ja tarkemmalta aiheeltaan. Viihdyttävää, kiihdyttävää ja jopa ajatuksia herättävää! Tykkäsin tästäkin, vaikka todella nopeastihan tämän lukee vaikka paikallisbussireitin alkupuolella alusta loppuun. Lisää tällaistäkin saisi olla, me like! 8-)

Edellämainnitujen ja kyseisten teosten kaltaisten kirjojen julkaisemisen lisäksi Verikoirakirjat julkaisee alaa koskevaa tietokirjallisuutta. Mielenkiintoinen piirre Verikoirakirjoissa kaiken muun kiinnostavan lisäksi on se, että Verikoirakirjat ei ota vastaan käsikirjoituksia. Tyypit siis itse päättävät mitä haluavat julkaista, ottavat kirjailijaan yhteyttä ja julkaisevat sitten mitä ja milloin haluavat. Ymmärrettävä ratkaisu, sillä vanhaa ja uudempaakin pulpia ja muuta sen sellaista on maailma pullollaan ja työsarkaa on käytännössä loputtomiin.

Harmillista tämä on sikäli, että uudet pulpia diggaavat roska/pulp/sleaze/jne-kirjailijat saavat etsiä julkaisukanavaa muualta. Tässä toisaalta on sekin puolensa, että se voi aktivoida roskakirjailijoita tekemään itse Verikoirakirjojen hengessä ja innoittamana omia oma-/yhteis-/palvelukustanteita tai peräti perustamaan julkaisutoiminnalleen yhdistyksen ja tai yrityksen. Minä ja Rattle Snake Rhythmsin Andie Doomshroom päädyimme pykäämään yhdistyksen ja seuraamaan Verikoirakirjojen auraamia hurmeisia latuja ja aloittaa ehdan pulp-julkimoinnin. Toki luvassa jatkossa julkaisemme yhdistyksellä kaikkea muutakin, mutta koemme että kunnon pulppailulla kulttuurijulkimointi on hyvä aloittaa ;-)

Roskan hurmeisesta lukemistomaailmasta kuitaten ja kiittäen mielenkiinnostasi tekstiäni ja aihepiiriä kohtaan,
Krisse Chrissie Heart Sydän.

JESH!!!!

Kiitoksia kaikille blogissani kävijöille!

Juhlahattu päässä juhlan kunniaksi!

Pitkään ei ole nämä sivut olleet pystyssä, enkä ole mitään huimaa kampanjaa näille pitänyt ja nyt on puskaradion kautta löytänyt porukkaa jo sen verran blogiini, että voin todeta yöllä menneen yli tuhannen käynnin määrä rikki! Tällä hetkellä käyntejä on kerääntynyt ihan kivasti siihen päälle.

Peukut pystyssä ja hymy herkässä

Kiitoksia, kiitoksia, kiitoksia!!!

Huba huba baila bailandeeros! ;-)

 T. Krisse Chrissie Heart Sydän

Kirjailija, runoilija, muusikko, taiteilija, blogisti ja vaikka mitä muuta
ja nyt kävijämääristä innoissaan ;-)

Meikäläinen kauppaa uutta ja vanhaa nyt huuto.net:issä -käykääpä katsomassa! :-)

Meikäläinen huudattaa, niin että kansalla tulee kurkku kipeäksi!!! ;-)

Liityin yön aikana huuto.net:iin eli suomalaiseen internet-palveluun missä sekä yritykset että yksityishenkilöt voivat myydä uusia että vanhoja tuotteita, käytettyä että juurivalmistunutta.

Meikäläisellä tietenkin myynnissä pelejä, omaa ja muitten (sekä uutta että vanhaa) äänitettä, kirjoja, ja mitä nyt sitten minulla tuleekaan myydä. Iso läjä kuvaamatta ja kuvatuistakin monta laittamatta huuto.net:iin.

Minun myyjäsivuilla on myynnissä mm. 

Linkki huutoon

Huudapa tästä itsellesi meikän kasettijulkaisu!

Huudapa itsellesi NGT:tä aimo pläjäys!

Tästäpä iltojesi ratoksi pin up queenien kuningatarta halvalla!

Uuh, Marilyn Monroe <3

Sorbusta ei valmisteta enää, mutta Loru Sorbusten Herrasta saa myös pään sekaisin 8-)

Jatkossa tietenkin lisään uusia julkaisuja ja distrossani myynnissä olevia muitten (esim. Robustoksen) kirjoja. Voipa olla, että 15.2. julkaistavaa pulp-vihkokirjasta laitetaan tuonne myös ennakkotilausta varten myyntiin.

Että ei muuta kuin olkaa hiljaa ja huutakaa! ;-)
T. Krisse Chrissie Heart Sydän

Nyt on syytä juhlia!

Havaintoja elämästä -Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi kirjani kirjoittaminen on edennyt mahtavasti!

NYT kuulkaa diggarit, fanit ja heitterit! Meikällä on 21.12.2013 alkaneessa romaanin kirjoitusprosessissaa tapahtunut tänä iltana LEGENDAARINEN HETKI! Havaintoja elämästä -Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi kirjani ylitti raakatekstinä sivumäärältään huimat YLI SATA SIVUA. 

Juhlistin juhlahetkeä syömällä itsetekemääni simppeliä soppaa, juomalla vettä ja tietenkin kirjoittamalla syömisen jälkeen lisää.

Tällä hetkellä olen jo puolivälissä 105. sivua. WOAH!!! Eli ei parane valittaa. Olen tyytyväinen itseeni ja syystä. Kirjoitustahtini on ylittänyt taas sille asetetut tavoitteet.

Mahtava fiilis. 

PEUKUT PYSTYSSÄ JA HYVÄ FIILIS!

Hyvää ja innostunutta viikonloppua toivottaen,

Krisse Chrissie Heart Sydän,

ala- ja roskakulttuurin harrastaja ja harjoittaja ;-)

Kuva Havaintoja elämästä -Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi kirjan kansikuvakolllaasipohjasta

Havaintoja elämästä -Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi kirja etenee mukavaa tahtia

Havaintoja elämästä - Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi kirjan kirjoittamisen aloitin 21.12.2013 ja kirjassa on nyt noin yhdeksänkymmentä sivua raakatekstiä eli homma on edennyt oikein mukavasti. Hiljattain ideoin kirjalle kansikuvan ja kuvituskuvia. Ja koska kansikuvan pohjamateriaaliksi tekemäni kuvakollaasi on mielestäni kovin hieno, haluan jakaa sen kanssanne.

Tässäpä tosiaan esimakua kuvamateriaalista mikä tulee (jos se kustantajalle kelpaa) Havaintoja elämästä -Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi kirjan kansikuvamateriaalista.

Havaintoja elämästä -Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi kirjaan kansikuvan pohjaksi sommittelin tällaisen kuvakollaasin kuvista joita minusta on otettu ja mitä itse olen ottanut

Valikoin tosiaan läjän kuvia, jotka tulostin, leikkasin tulostuspapereista, asettelin kohdilleen ja otin valokuvan. Aion tulostaa valokuvan ja tyylitellä tulosteen päälle kirjan nimen ja lopuksi skannata lopputuloksen. Skannatun kuvan taasen siirrän tiedostoon missä kirjan tekstimateriaalia on. Aion erikseen lisäksi ottaa muutamia kuvituskuvia kirjaa varten ja liittää ne kirjan kuvitukseksi. Lopputuloksena on sitten kustantajille lähetettäväksi kirja kansikuva(luonnos)ehdotuksen ja kuvituskuvien kera.

Ja minun mielestäni tämä asetelma (minulla on aiheesta eri valaistuksilla ja rajauksilla useita eri vaihtoehtoisia versioita) toimii tällaisenäänkin ja ajattelen etä kansi voisi toimia pelkällä kuvallakin vallan hyvin niin että kirjan eikä kirjoittajan nimeä ei olisi kannessa, vaan takakannessa ja selkämyksessä. Tietenkin kirjan sisällä nimi tulisi nimilehdellä esille lisäksi.

Mutta olen ottanut eri versioita aiheesta valokuvina ja teen erilaisia kansiversioita. Julkaisija saa sitten valita itselleen mieluisimman ja taittaja mahdollisesti tekee lopputulokselle sitten mitä tekee. Mutta minusta olisi masentavan tylsää, jos en mitenkään osallistuisi kirjan visuaalisen ilmeen suunnittelemiseen ja toteuttamiseen, kun kerran ideoita piisaa ja minulle ainakin henkilökohtaisesti on todella suuri merkitys sille, että kirja on kokonaisvaltainen teos siten että sanat eli teoksen sisältö ja kuvat, fontti, taitto yms. eli visuaalinen ilme kohtaavat toisensa toisiaan tukien.

Hyvää, sujuvaa ja elämäntäyteistä kevättä toivottaen,

Krisse Chrissie Heart Sydän,
kirjailija, muusikko, runoilija, valokuvaaja, monenlainen taiteilija, ideoitsija, ja muuten vaan monipuolinen persoonallisuus

Ensimmäinen minun ja frendini roskalukemistokirja julkaistaan 15.2. Elävän Kirjallisuuden Festivaalilla

Verta pakkiin -hurmekertomuksia 1 realisoituu kauppatavaraksi hyvin pian!

Se on nyt sitten päätetty! Perustamme mahdollisimman pian kaveriporukalla roskakulttuuriin ja muuhun alakulttuuriin positiivisesti suhtautuvan ja kulttuuria ylläpitävän (+ edistävän) kulttuuriyhdistyksen.

Yhdistyksellä järjestämme jäsenistölle miittejä, kirjoittamis- ja piirros- yms. kursseja, järjestämme tukikeikkoja ja muuta kulttuuritoimintaa, ja tietenkin julkaisemme sekä omaa verkkolehteämme että esimerkiksi kirjajulkaisuja.

Ensimmäinen kulttuuriyhdistyksemme julkaisu julkistetaan 15.2. Elävän Kirjallisuuden Festivaalilla, jossa siis on ostettavissa meiltä julkaisijoilta Verta Pakkiin -hurmekertomuksia 1 nimistä vihkomuotoista kirjaa täynnä pulp-kertomuksia, film noir-runoja ja hillitöntä kuvamateriaalia ehtaan roskakirjallisuuden henkeen.

Kirja aloittaa samalla ilmestyessään kirjasarjan. Tänään on saatu jo kaksi ennakkotilaustakin, lisää ennakkotilauksia ja ennakkomaksuja otetaan vastaan mielellään. Teokselle tulee hintaa ennakkotilaajille vain 5 euroa (+postikulut tarvittaessa, Tampereella ja Kangasalalla [joskus HKIssäkin] onnistuu myös treffaamalla face to face), muille enemmän. Ja matskua on 100% sleaze and trash eli ehtaa pulp fiction -materiaalia moderneilla viboilla. Seksiä, väkivaltaa, kauhua, jännitystä ja huimia juonenkäänteitä!

Tilaa niin et jää ilman!

T. Krisse Chrissie Heart Sydän
Roskakirjallisuuden harrastaja, harjoittaja ja ihan pian myös osa roskakirjallisuuden julkaisutiimiä

Ps. Tilauksia tällä erää voi nakata vaikka tämän blogin kautta tai spostiste krissesydan (a) gmail.com tai phunkiester (a) gmail.com sähköpostiosoitteeseen. Muista korvata (a) @-merkillä, niin viesti tulee perillekin ;-)

Verta pakkiin ihan urakalla, niin että lotisee! ;-)

Roskakirjallisuus on hieno juttu, kun sen sellaisena päättää ottaa ;-)

Viimeviikkoina on tullut luettua oikein urakalla ennen kaikkea pienkustantajien ja hieman isompienkin kustantamoitten loistavia esimerkkejä nk. roskakirjallisuudesta, tai kioskikirjallisuudesta kuten sitä meikäläisen lapsuudessa ja varhaisnuoruudessani nimitettiin. On monet kerrat silmät menneet lautasenkokoiseksi ja hymy levinnyt maireaan hymyyn lueskellessa oikein urakalla ja suurella intohimolla kökköä, superkökköä ja megakökköä kirjallisuutta. Varsinkin sellaista missä tulee ruumiita oikein urakalla ja kielenkäyttö on simppeliä ja siekailematonta tai muuten vaan meno on hurjaa ja hillitöntä.

Robert Silverbergin muutamasta novellista kyhätty Verikoirakirjat -lafkan julkaisema Tapaamme Tuonelassa kirjanen, Hervannan divarista vanhan Remon löytäminen ja Stewart Homen (+Kauko Röyhkän) kirjojen runsas lukeminen ovat inspiroineet minua viimeaikoina enemmän kuin suuresti.
Kyllä siinä sielu lepää ja ideoita pursuaa, kun lukee jotain sellaista settiä missä ei olla turhia mietitty mainettaan kirjailijana tai julkaisijana, vaan meno on ihan rehellisesti kieli poskessa tehtyä roskaa.

Kun lisäksi on tullut luettua muutenkin kaikenlaisia roskapokkareita, niin heräsi idea koota frendin kanssa vihkokirjanen täynnä ihan itse muitten proggisten sivussa tehtyä ehtaa kökköpulppia. Kirjanen tietenkin rekisteröidään ihan virallisesti vihkomuotoiseksi kirjaksi ja sille siis hankitaan isbn-numero. Jakelijakin sille hommataan ja kiikutetaan kirjasta ylpeänä erinäisiin mestoihin myytäväksi edes myyntitilille, jotta kansa voi ostaa kirjaa myös kaupoista.

Samalla kun kirja ulostautuu aivostamme näppikselle ja painosta kohti lukijoitten hämmentyneitä käsiä ja känsäisiä kouria, kirjanen aloittaa tällaisten läystäkkeitten julkaisusarjan. Verta Pakkiin -hurmekertomuksia 1 on teoksen nimi.  Ja laitamme kirjasarjamme viralliseksi motoksi "100% sleaze and trash!", joka uskoakseni kertoo kirja(sarjasta) kaiken olennaisen.

Suurena tavoitteenamme on saada läystäke 15.2. Elävän Kirjallisuuden Festivaaleille laukkuryssäperiaatteella halukkaille diilattavaksi, kun festarin tämänvuotinen teemakin on teoksellemme erittäin otollinen. Ja veikkaan (voisi jopa varovaisesti sanoa, että tiedän) että jollekin viralliselle myyntipöydällekin saattaisi kirjaamme saada myyntiin. 

Kasassa on tässä vaiheessa, muutama tunti idean saamisen jälkeen, kansikuvan piirros, frendin runoja ja meikäläisellä loistavia ideoita novelleihin, jotka kyllä tuohon mennessä ehdin kirjoittaa vaikka yhdellä sormella nakuttaen. Ei varmaan tarvitse tälläkään setillä mihinkään Pirkkalaiskirjailijoihin liittyä ihan hetkeen, jos koskaan, mutta fiilis on korkealla jo etukäteen siitä, että tänä keväänä ilmestyy meikältä taas jotain kirjallista teosta.

Tästä se roskakirjailijan ura urkenee toden teolla. Odotan jo innolla kaikkia tulevaisuudessa saamiamme haukkuja, kehuja, ihasteluita ja vihasteluita -JEE!!!! Vain mielikuvitus on rajana, kun roska ja jäteliemi tulee ja tekee pienen mutta voimakkaan iskun kansakunnan tajuntaan.

Hukkukaamme roskaan, JAUZAAAAAAAAAAAAAAAH!!!! ;-)

T. Krisse Chrissie Heart Sydän,
innostunut roskakulttuurin innokas harrastaja, harjoittava ja tuleva roskakirjallisuusjulkaisija"moguli" ;-)

Luovuuden ylläpitämisen jalo taito

Luovuuden ylläpitämisen jalo taito ja muuta tarpeellista luovuuden ilmapiiristä

Välillä tuntuu, että kirjoitusaiheita, juoniaihioita, synopsiksia, lyriikoita yms. syntyy kuin sieniä sateella ja toisinaan tuntuu, että luovuus on tyrehtymäisillään ja mitään ei ota syntyäkseen, vaikka kuinka vääntäisi, puhisisi ja ähisisi. Luovuus ei synny eikä etenkään pysy yllä saatika liekeissä itsestään. Luovuuden ylläpitäminen vaatii luovuuden ruokkimista.

Nukkuminen on tärkeä asia ylipäätään, että aivot ja keho saa tarpeaksi lepoa, mutta luovuudelle riittävän unensaati on äärimmäisen tärkeää. Väsyneenä ja aivot tiltissä tuppaa olemaan minulla ainakin luovuus ja huumorintaju nollissa. Nukkuessa levon lisäksi tuppaa jäsentelemään keskeneräisiä asioita valmiimmiksi ja parhaimmillaan aamulla (tai milloin nyt kukin herää) herätessä sitä huomaa palasten loksahtelevan urakalla kohdilleen ja oikein ryntää kirjoittamaan tekstiä eteenpäin. Ja jos oikein hyvin käy nukkuessa näkee unia ja niitä jopa saattaa muistaa aamulla. Unissa tuppaa tapahtumaan kaikenlaisia hillittömiä asioita ja usein joukossa on ainakin jotain käyttökelpoista. Ja jos herää kesken unien uni kirkkaana päässä, kannattaa unen tapahtumat kirjoittaa ylös, sillä unohtamisen todennäköisyys on valtava.

Edellä mainitsin kuin ohimennen huumorintajun ja minulla ainakin huumorintajun säilyttäminen ja ylläpitäminen ruokkii luovuutta. Kun osaa nauraa omille kommeluksilleen saattaa saada koomisia havaintoja elämästä ja itsestään, joka taasen pitää hyvää fiilistä ja luovuutta yllä. Lisäksi havaintoja tehdessään ja itselleen nauraessaan saa lisää käyttistä kirjoitusprosessiin.

Oman luovuuden polttoaineena on lisäksi tietynlainen heittäytymisen kyky, hulluttelu, lievä hulluus, hieman outo tapa ajatella, asioilla ja sanoilla leikittely, uskallus tehdä jopa noloja asioita jos siitä tulee hyvä fiilis ja ennen kaikkea ylipäätään se, että elämässään tekee asioita, joita omasta mielestä on mukava tehdä, vaikka kaikkien muitten mielestä ko. asiat olisivat maailman lapsellisimpia ja noloja. Minusta on erittäin mukava pelata Nintendo Wii:llä lasten pelejä, katsoa piirrettyjä, kuunnella Hurriganesia, lukea Muumikirjoja, pelata hullunvirne naamalla flippereitä, ja katsella zombileffoja ja nautiskella laajemminkin roskakulttuurista röhönaurua häpeilemättä päästäen.

Ja asia mistä meikä saa hyviä viboja ja luovaa energiaa, ja mitä harvemmin sanotaan ääneen tai kirjoitetaan julkisesti, on monenlaisen seksin nautinnollinen tekeminen soolona, hanin kanssa tai mikä milloinkin on elämässäni ollut itselleni hyvää seuraa. En ole mikään seksimonsteri, mutta huomattavasti useammin kuin kerran on rakastellessa oikein tuntenut kuinka luovuusenergiaa pumppautuu sieluun, mieleen ja kehoon. Usein on nautiskellessa syntynyt paljon ideoita ja varsinaisia inspiraation puuskiakin olen saanut pitkään ja hartaasti nautiskellun rakastelun jälkeen.

Muukin psykofyysinen nautiskelu pitää yllä energiaa. Jumppaaminen, Wii:llä tanssi- ja kuntoilupelien pelaaminen omalla liikkeellään, painojennostelu, kuntoilulaitteitten käyttäminen, lenkkeily, venyttely, kävely, ja arkiliikunta ovat asioita mitkä saavat pulssini lisäksi myös luovuuteni nousuun. Todella usein liikkuessa alkaa oikein pulputa kirjoitusideoita, juonenpätkiä, sanoituksia, sarjakuvaideoita ja vaikka mitä.

Hyvässä seurassa käydyt keskustelut saavat myös luovuusmoottorini sykkimään. Oli sitten kyseessä arkipäiväinen jutustelu, kirjoittamisesta tai musiikista puhuminen, ihmissuhdehuolet, politiikka, tai mikä vain, niin aivot pysyvät kunnossa ja harmaat aivosolut tykkäävät kun niitä stimuloidaan. Stimuloidessa saattaa syntyä ideoita tai keskusteluista saattaa tulla hyvää dialogia käytettäväksi kirjan/novellin/tms keskustelukohtaukseen. Ja seksikokemusten myötä saattaa syntyä jotain sanottavaa ja kirjoitettavaa seksistä tai jos ei muuta niin ainakin aidontuntuisia rakennusaineita kirjojensa rakastelukohtauksiin. Jos ei seksistä mitään tiedä eikä sitä ole koskaan tehnyt, on todennäköisesti parempi kuvailemaan teksteissään aidosti selibaattia kuin seksielämää.

Kirjojen lukeminen on hyvää ruokaa aivosolujen mutusteltavaksi, mukavaa ajanvietettä, ja elintärkeää kirjoittajalle. Kirjoitti sitten runoja, novelleja, kirja-arvioita, romaani, jne, niin kirjoja lukemalla saa näkökulmaa siitä millaisia tarinoita on kerrottu ja miten niitä milloinkin on kenenkäkin toimesta kerrottuna. Tutkimalla erilaisten kirjojen rakenteita, draamankaarta, kohtauksia, ja mitä nyt milloinkin haluaa tarkatsella voi oppia lisää lukijana ja kirjoittajana. Joskus saattaa myös syntyä joittenkin kirjojen äärellä ahaa-elämyksiä: "noin minäkin sen olen kokenut!", "Tuostako tässä kaikessa elämässä onkin kysymys", "minäkin pystyisin tuohon", "minä kirjoittaisin aiheesta eri tavalla", "Tämä olisi voitu kirjoittaa paremmin siten, että", ja ennenkaikkea: "Minä voisin kirjoittaa lähes yhtä hyvin / yhtä hyvin / paremmin / uutta näkökulmaa tuoden". Ja vaikka ei mitään suurta oivallusta tulisikaan voi oppia muitten kirjoista paljon tärkeitä työkaluja kuljettaa tarinaa, tai vaikkapa sen kuinka hyvinkin yksinkertaisista aineksista voi saada aikaiseksi kirjan, joka on julkaistu ;-) Ja kirjojen äärellä myös voi kokea todella monenlaisia tunteita ja tunteet taasen ovat elintärkeää polttoainetta luovuuden moottorille ja ilman tunteita ja tunnekokemuksia on varsin hankala kirjoittaa millekään hahmolle tunteita.

Luonnon äärellä rauhoittuminen ja luonnossa kulkeminen toimii ainakin minulle luovuutta ylläpitävänä elementtinä. Luonnon vehreys ja vihreys saa mielialan kohoamaan ja aivotkin saavat happea paremmin kuin kaupungin pakokaasuissa köhiessä. Monta kertaa on sieniä kerätessä, marjoja poimiessa tai muuten vain samoillessa vaihtuvassa maastossa  herännyt ajatuksia maailmankaikkeudesta ja sen herkistävästä kauneudesta.

Taide, oli se maalauksia, balettia, performanssitaidetta tai vaikka oopperaa saa minut ainakin huokailemaan nautinnosta ja oikein tunnen kuinka luovuus imeytyy luovuutta ruokkivassa ilmapiirissä. Maalausten äärellä voi uppoutua värimaailmaan, sommitteluun teoksen herättämiin tuntemuksiin ja ajatuksiin, ja kenties päätyä vaikka pohtimaan sitä kaikkea mikä on maalauksen mahdollisen tarinan takana tai mitä taiteilija on koittanut maalauksella sanoa.
Elokuvat herättävät meikäläisessä tunteita, ajatuksia ja vaikka mitä ja mieli kiittää niiaten. Sitä paitsi monissa leffoissa on hyviä juonia, joista saattaa inspiroitua. Entä jos tarinan perusidean muokkaisikin fantasiamaailmasta nykypäivään, miten seikkailu silloin etenisi? Ja jotkut elokuvat inspiroivat kirjoittamaan jotain vastaavaa, mutta omalla tyylillä ja kirjallisuuden keinoin.

Musiikilla voi viihdyttää, kiihdyttää, rentoutta tai vaikka halutessaan jopa ärsyttää itseään. Melodiat oikein aktivoivat aivosoluja ja tuottavat mielihyvää ja hevi saa aggression purkautumaan kunnon adrenaliinimyrskyksi. Ja monet melodiat ja lyriikat kuljettavat muihin maalmoihin ja tarinoihin. Jotkut kappaleet saattavat syntyä jonkin kirjan aiheuttaman tunnereaktion aiheuttamana ja jotkin kappaleet saattavat aktivoida kirjoittamaan novelleja, kirjoja tai vaikka näytelmiä.

Ja ylipäätään eläminen, kokeminen, ajatteleminen, tunteminen, lepääminen, tekeminen ja vapaa-aika ovat asioita, jotka ruokkivat luovuutta, ideoita, ideointia ja luovaa prosessia. Ei kannata ehdoin tähdöin lukkiutua kirjoittajakellariinsa, vaan välillä käydä kokemassa ja tekemässä jotain, niin johan on akkuja taas ladattuja, luovuutta tankattu ja ideoita saatu.

Tässäpä tällä kertaa tällaisia havaintoja, huomioita ja ajatuksia. Saa toki olla asioista eri mieltä tai kokea asiat toisin. Saa myös vapaasti avautua omista ajatuksista ja tuntemuksista aihepiiriin liittyen.

Kaunista luovuuden ilmapiiriä toivottaen

Krisse Chrissie Heart Sydän

Mistä Sinulla noita kaikkia ideoita syntyy?, osa 2

Ideoita sieltä, täältä ja tuolta

Aiheita teksteihin ja ideoita juonenkäänteihin voi saada ja keksiä niinkin yksinkertaisella tavalla kuin pitämällä silmät ja korvat auki. On sellaisia kirjoittajia, jotka viettävät koko elämänsä erakoituneina ja luovat kotoaan käsin kokonaisia kirjallisia universumeja ja mahtavia tarinoita ja on sellaisia kirjoittajia, jotka menevät, tekevät, matkaavat, harrastavat, kokevat ja elävät ja kirjoittavat kokemuksensa hieman muokattuina kirjoiksi. Minä en edusta tyylipuhtaasti kumpaakaan ääripäätä, vaan sijoitun jonnekin kummankin kirjoittaja-arkkityypin välimaastoon omine tapoineni ja kokemuksineni.

Toki voin saada ideoita ja kokea inspiraatiota ihan kotona istuen, lukien kirjoja, katsoen elokuvia, lenkkeillen lähimaastossa ja ihan vain viettämällä arkielämää, mutta koen kuitenkin tärkeäksi kirjoittamisen kannalta, että arkielämän ulkopuolisia kokemuksiakin karttuu ja löytyy suodatettavaksi kohtauksiksi kirjoihin.

Tällä hetkellä kirjoittamistani teoksista teos missä sattuu ja tapahtuu joulunaikana, sai alkulaukauksen siitä hetkestä, kun ensikerran näin tuoreeltaan Murhapukki-nimisen explotaatio-gore-splatter-komediapläjäyksen. Kyseisen leffan ensimmäisestä katsomiskerrasta on jo 13 vuotta, joten ei voi varsinaisesti sanoa, että olisin saanut kertalaakista neronleimausta. Katsoessani goreilua mietin sitä millaisen roskaromaanin siitä saisikaan, jos leffan perusideaa (joulupukkiasuinen kosto mielessään lahtaamassa porukkaa) kehittelisi asteen verran realistisempaan suuntaan ja päähahmolle loisi taustan, persoonallisuuden ja motiivin murhille. Vuosien mittaan idea ehti moneen kertaan muuttua ja hautautua muitten projektien alle.

Lopulta joulukuun alkupuolella, kun listasin itselleni roskakirjallisuusprojekteihin soveltuvia synopsisideoitani, että nyt voisi pian olla sopiva aika, fiilis ja synopsis aloittaa tarinan työstäminen tosissaan. Kirjaprojektille annoin nimeksi Hurmepukki ja työstin päässäni ja hieman paperillakin eri ideoita ja hioin synopsista, olennaisia juonikuvioita ja hahmogalleriaa, kunnes 10.12.2013 otin kynän ja vihkon lanugokarvaisiin kouriini ja aloitin kirjoittamisen. Kirjoittamisen edetessä olen viilannut juonikuviota lisää ja ottanut hiljattaisista todellisista tapahtumista ja uutisoinneista materiaalia kirjan juonikuvioihin ja taustatarinaan mukaan. Lisäksi olen ronskisti upottanut kavereita, ystäviä ja muita alakulttuurityyppejä kirjaan mukaillen todellisia hahmoja. Siinäpä saa muutamakin alakulttuuriartisti hieraista silmiään tajutessaan löytävänsä kirjasta itsensä tai sangen tuttuja tyyppejä. Loppujen lopuksi laitoin jopa itseni yhdeksi tarinan hahmoista. En tietenkään yksi yhteen, mutta ainakin tunnistettavana keikkaminänä. Tietenkin laitoin tarinan hahmot tutuille nurkille ja jopa paikkoihin missä olen oikeastikin hengannut ja esiintynyt aika moneenkin kertaan. Ja kirjan dialogiin olen saanut ideoita ja vaikutteita tosielämän keskusteluista mitä olen itse käynyt tai sattumalta kuullut tarkkailemalla ihmisiä baareissa, puistoissa, toreilla, busseissa, ja missä ikinä olen ollutkaan. Lisäksi olen ottanut myös vaikutteita joululauluista ja etenkin lasten tekemistä pilkkalauluversioista missä pukkia lyödään ja pukkikin osaa tehdä melkoisen makaabereja asioita. Lopputulos onkin sitten ehtaa roskakirjallisuutta, jossa sattuu ja tapahtuu, kirosanat raikaavat, jouluna kellään ei ole kivaa, hurme ja muut eritteet (+ ruumiionsat) lentävät ja paha saa palkkansa. Jos kirjoihin voisi laittaa k-16 tai k-18 kieltoikärajan, niin tuossa teoksessa se varmasti olisi ihan aiheesta paikallaan.

Erittäin lyhyellä ja ytimekkäällä nimellä tällä hetkellä työstämäni Havaintoja elämästä: kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi on sellainen soppa mihin on yhdistynyt moni päässäni pyörittelemä yksittäinen pikkuidea, jotka ovat mukavasti loksahdelleet kohdilleen. Olen lukenut paljon kirjoja, joissa keskushahmo pohtii omaa elämäänsä ja monessa tällaisessa kirjassa on välillä aika roisi meno. Ja varsin monet tällaiset lukemani kirjat ilmiselvästi heijastelevat kirjoittansa omaa ja tuttaviensa elämää. Varsinkin muusikoitten, kirjailijoitten ja etenkin muusikko-kirjailijoitten tekemät omaa elämäänsä heijastavat roisiakin toimintaa sisältävät elämänpohdiskelut herättivät minussa innostuksen. Innostuksen joku päivä kirjoittaa itsekin jotain vastaavaa. Tähän perusajatukseen, kun liittyi sopivasti tietty alakulttuurillisuus ja ajatus tehdä ihan reilusti synkällä huumorilla ryyditetty roskakirja, oli peruspalikat tulleet rakennetuksi mukavasti paikoilleen. Koska kirjoitin jo Hurmepukkia joulunaikoihin ja tämän Havaintoja elämästä jne.:n kirjoitusprosessi nytkähti aluilleen 21.12., kirjan monet tapahtumat sijoittuivat mukavan luonnollisesti joulunajan läheisyyteen ja heti joulun jälkeen. Tästä kirjaan on tullutkin luontevasti haluamani todellisuuden ja fiktion hauska risteävyys, joka itsessään on luonut kirjaan ja kirjoitusprosessiin uusia sävyjä ja ruokkinut luovuutta. Ja kirjaan on tullut sopiva päiväkirjamaisuus, luontevuus ja tunnustuksellisuus, vaikka fiktiota kirjoitankin. Mutta haluan, että kirja on muodoltaan ja tyyliltään päiväkirjamainen, vaikka onkin romaani. Nauran nyt jo valmiiksi olemattomaan partaani sitä kuinka moni varmaan päätyy kirjan äärellä pohtimaan sitä, että "Jaa, tällainenko se Krissen oma elämä on" tai "Kuinkahan paljon tästä on totta?", vaikka itselleni tämä nimenomaan fiktiivistä roskakirjallisuutta, jossa on tarkoituksellisesti joitain omaan elämään liittyviä yksityiskohtia (päähahmo on kirjailijamuusikko, joka on keikkatauolla kirjoittamassa kirjaa), koska edes etäisesti omaan elämään liittyvistä lähtökohdista ainakin itseni on helpompi lähteä luomaan fiktiivistä tarinaa kuin jos kirjoittaisin kaksipäisistä lohikäärmeistä, haltioista ja taikamiekoista, joista ei ainakaan minun elämänipiirissäni ole ollut käytännön kokemuksia tai havaintoja ollenkaan.

Tuossa oli kaksi konkreettista esimerkkiä kuinka innoitusta ja ideoita voi saada omasta elämästään, uutisista, elokuvista, kirjoista, yms. ja kuinka sitä voi koota hyvinkin erilaisista ideoista yhtenevän kokonaisuuden, jossa voi hyödyntää eritavoilla saamiaan ideoita saadakseen romaanin aikaiseksi. Kannattaa kokea, tehdä, tuntea, ajatella, keskustella, katsoa, kuunnella, tarkkailla, jne. ja kirjoittaa hyödynnettäväkseen vihkoon/kännykkään/läppärille/jne vaikkapa ihan yksittäisiä bussissa kuulemia lauseita tai keskusteluita, tilanteita, päässään syntyneitä ajatuksia ja havaintoja. Ja kun pohtii mitä kirjottaisi, kannattaa läpikäydä muistelokeroittensa lisäksi muistiinpanojaan ja pohtia millaisen romaanin/novellin/tarinan yhden kohtauksen/juonenkäänteen/tms näistä saisi aikaiseksi. Pohdintojansa kannattaa kirjoittaa muistiin vaikkapa kirjaideoina (olisipa hauska kirjoittaa kirja vaikkapa teini-ikäisistä ihmissusista Itä-Helsingissä), synopsiksina tai mitä nyt mieleen tuleekaan. Jos syntyy oivallus ja alkaa hahmottua kohtaus, se yleensä kannattaa kirjoittaa edes jonkinlaisena luonnoksena, josta voi alkaa luova kirjoitusprosessi tai jota voi joskus myöhemmin käyttää sellaisenaan tai muokattuna jonkin kirjoitusprosessin ideana.

Ja itselle on ainakin hyödyllistä ja tärkeää että kirjoittaa kaikenlaista vaikkei se johtaisikaan koskaan julkaistuun teokseen tai edes luonnostasolle jääneeseen käsikirjoitukseen, mutta kirjoittajana ei vain yksinkertaisesti voi saada aikaiseksi mitään saatika voi kehittyä, jos ei koskaan mitään kirjoita.

Eli ei muuta kuin avoimin aistein kokemaan, katsomaan elokuvia, lukemaan kirjoja, ja tekemään mitä nyt itse kullekin on avain kirjoittamiseen, luovuuteen, ideoitten saamiseen ja työstämiseen ja muuhun sen sellaiseen.

Niin, ja erittäin  HYVÄÄ tapahtumarikasta/rauhallista/mikä nyt sitten itse kullekin onkaan tarpeen UUTTA VUOTTA!!!!

T. Krisse Chrissie Heart Sydän,
kokija ja tekijä = taiteilija, kirjailija, muusikko ja eläjä ;-)