Friday, January 24, 2014

Verikoirakirjat on mielenkiintoinen kirjakustantamo

Verikoirakirjat on vahvasti roskan äärellä


Tykkään lukea vanhoja kioskipokkareita, lehtisiä ja siis ahmia ehtaa vanhaa pulppia ja sen uudempia tulemisia em. lisäksi omakustanteista ja pienkustantamojen julkaisuista. Silloin tällöin törmää sen verran päräyttäviin juokaisuihin ja julkaisijoihin, että niistä haluaa kertoa muillekin.

Logo kustantajan kotisivuilta
Vuosien mittaan alan harrastajien suupielistä on satunnaisesti kuullut mainintoja pienestä mutta sitäin roskaisemmasta julkaisijasta nimeltään Verikoirakirjat ja onhan niitä julkaisuja tullut selailtua ja todettua että hyvä meininki. Mutta kun otin asiakseni lainata kirjastosta läjäpäin outoa, alakulttuurillista ja ehdottoman roskaista kirjallisuutta omakustanteina ja pienten julkaisimojen tuotannosta, kaikessa rauhassa tutustuttuna Verikoirakirjat vetäisi monen veriämpärillisen verran edelle monia muita kilpailijoita. Ei suinkaan veren määrässä, vaan asenteella, teeseitse-meiningillä, ehdalla pulpilla ja aidolla roskalla, peräti saastalla.

 Verikoirakirjat on pieni mutta pippurinen (vai pitäisikö sanoa/kirjoittaa: verihurmeinen?) turkulainen pienkustantamo, joka julkaisee vanhaa kotimaista pulp- ja muuta lukemistokirjallisuutta uusintapainoksina.

Tässäpä lyhyesti esiteltynä kaksi mielestäni esittelemisen arvoista Verikoirakirjat-julkaisua, joita kannattaa kysellä julkaisijalta, etsiä divareista ja kirjamessuilta tai koittaa bongailla vaikka kirppareilta. Jos et ole omistushaluinen, vaan lukuhimoinen, niin suunnista kirjastoon, sillä ainakin Pirkanmaan kirjastoista näitä löytyy ja näin ollen on saatavissa vähintään kaukolainana muuallekin.


Ottamani kuva kirjan kannesta. Piirroskuvan tekijänoikeudet J. Murtosaari ja layout yms. julkaisija

Robert Silverberg: Tapaamme Tuonelassa on käsittääkseni Verikoirakirjojen julkaisuhistorian ensimmäinen julkaisu  (julkaisuvuosi 2006) ja jopa niin varhainen teos, että se on julkimoitu ennen kuin Verikoirakirjat on virallisesti perustettu vuonna 2010. Tämä kirja on koottu paremmin science fiction tarinoistaan tunnetun Silverbergin neljästä Guilty Detective Story Magazinessa julkaistusta ehdasta pulptarinasta ja julkaistu n. 60-sivuisena vihkomuotoisena isbn-numeroituna vihkomuotoisena kirjasena. Ohut kartonki kantena, mustavalkoinen painatus kopiokonepaperille, suttuisehko kuvitus ja pulpille omainen luonnosmainen piirroskansi ja pulp-henkinen taitto/ulkoasu yhdessä tarinoitten mukavan rosoisen roskaisuuden kanssa tekee tästä aidon pulp-julkaisun.

Samojen kansien sisällä on peräti kahden eri ihmisen esipuhe, novellien alkuperäiset ilmestymistiedot, sivunmittainen juttu Guilty-lehdestä ja yleisemminkin pulp-kirjallisuudesta ja neljä eri kansikuvaesimerkkiä Silverbergin muusta tuotannosta otsikolla "Joitain Robert Silverbergin varhaisnuran seksipokkareita", ja ne neljä novellia. Tämä kaikki siis ihan oikeasti on mahdutettu öbaut kuuteenkymmeneen a5-kokoiseen sivuun. Tehokasta, simppeliä, mielenkiintoista ja ennen kaikkea todella hubaa!

Kohtalokkaat ikkunat, Poika sai aseen, Tapaamme tuonelassa ja Liian suloinen elääkseen ovat keskenään erilaisia ja eripituisia tarinoita, mutta kaikkia yhdistää se että ne on kirjoitettu simppeliin kioskikirjallisuus-dekkari-meininkiin turhia yksityiskohtien kuvailua tai suuria juonikuvioita vältellen ja niin että tarinoissa aina tapahtuu kuolema tavalla tai toivella. Teksteistä huomaa, että ne on kirjoitettu nopeasti ja että homman on tarkoituskin olla, ei enempää eikä vähempää kuin, vain pulp-kirjasissa julkaistavia simppelejä novelleja. Tarinoita, jotka pysyvät lestissään ja ovat rehellisesti roskaa roskalukemistojen roskadiggareita varten.Teksteissä ei ole mitään mullistavaa, uutta eikä kovin ihmeellistä, mutta ne on hyvin kirjoitettu tyylilajissaan. Kunnon pulp-meininkiä siis ja juuri mukavaa matkalukemistoa tai rannalla chillaillessa luettavaa. Tykkään kovasti ja tällaista saisi enemmänkin julkimoida.

Ottamani kuva kirjan kannesta. Piirroskuvan tekijänoikeudet piirtäjällä ja layout yms. julkaisijalla

Jaska Autero: Salainen ase ja muita sotanovelleja on vuonna 2010 Verikoirakirjojen julkimoima vielä Tapaamme Tuonelassa vihkokirjastakin pienikokoisempi julkaisu. Kansi on taas ohuesta kartongista, paperi kopiokonepaperia, kansi on todella nuhjuinen ja suttuinen, koko on n. A6 ja sivuja hieman alle 40 sivua. Sisältönä kirjasessa on esipuhe, novellien julkaisutiedot ja kolme Jaska Autero nimimerkillä julkaistua novellia eli ilmeisesti ko. kynäilijän koko tuotanto samoissa kansissa. Teksteissä liikutaan sota-ajassa ja meininki on joko kauhua tai sci-fiä, riippuen novellista. Tykkään kirjoittajan tyylistä. Novellit keskenään ovat erilaisia ilmaisultaan ja tarkemmalta aiheeltaan. Viihdyttävää, kiihdyttävää ja jopa ajatuksia herättävää! Tykkäsin tästäkin, vaikka todella nopeastihan tämän lukee vaikka paikallisbussireitin alkupuolella alusta loppuun. Lisää tällaistäkin saisi olla, me like! 8-)

Edellämainnitujen ja kyseisten teosten kaltaisten kirjojen julkaisemisen lisäksi Verikoirakirjat julkaisee alaa koskevaa tietokirjallisuutta. Mielenkiintoinen piirre Verikoirakirjoissa kaiken muun kiinnostavan lisäksi on se, että Verikoirakirjat ei ota vastaan käsikirjoituksia. Tyypit siis itse päättävät mitä haluavat julkaista, ottavat kirjailijaan yhteyttä ja julkaisevat sitten mitä ja milloin haluavat. Ymmärrettävä ratkaisu, sillä vanhaa ja uudempaakin pulpia ja muuta sen sellaista on maailma pullollaan ja työsarkaa on käytännössä loputtomiin.

Harmillista tämä on sikäli, että uudet pulpia diggaavat roska/pulp/sleaze/jne-kirjailijat saavat etsiä julkaisukanavaa muualta. Tässä toisaalta on sekin puolensa, että se voi aktivoida roskakirjailijoita tekemään itse Verikoirakirjojen hengessä ja innoittamana omia oma-/yhteis-/palvelukustanteita tai peräti perustamaan julkaisutoiminnalleen yhdistyksen ja tai yrityksen. Minä ja Rattle Snake Rhythmsin Andie Doomshroom päädyimme pykäämään yhdistyksen ja seuraamaan Verikoirakirjojen auraamia hurmeisia latuja ja aloittaa ehdan pulp-julkimoinnin. Toki luvassa jatkossa julkaisemme yhdistyksellä kaikkea muutakin, mutta koemme että kunnon pulppailulla kulttuurijulkimointi on hyvä aloittaa ;-)

Roskan hurmeisesta lukemistomaailmasta kuitaten ja kiittäen mielenkiinnostasi tekstiäni ja aihepiiriä kohtaan
,
Krisse Chrissie Heart Sydän.

No comments:

Post a Comment