Thursday, February 27, 2014

Antologioihin tekstien puskemista -PUSKIS! ;-)

En ole sitten lapsuuteni jälkeen lähettänyt mitään mihinkään novelli- tai runousantologiaan julkaistavaksi. Ei ole vain löytynyt sopivaa tehtävänantoa, olen jumittanut viilaamaan pilkkua liikaa tai deadline ei ole sopinut ollenkaan aikatauluihini. Silloin lapsuudessani minulta julkaistiin 6-vuotiaana kolme tarinaa eräässä nuorten antologiassa. En usko tänä vuonna julkaistaan välttämättä antologiakutsuihin osallistumalla yhteensäkään noin montaa, mutta toivossa on aina hyvä elää ja yrittämättä ei voi onnistua.

Nyt osui silmiini sen verran päräyttävä antologiaidea ja kutsu että päätin tarttua siihen. Minä kun sekä rakastan rillumarei-elokuvia, kupletteja, vanhoja Suomi-filmi-elokuvia ylipäätään, kummallisia tehtävänantoja, sci-fiä, horroria, kummallista fiktiota, fantasiakirjallisuuden eri muotoja, URS ry:n toimintatyyliä ja Kuoriaiskirjojen rakastettavan pulp-meininkisiä kirjoja. Eli projekti missä yhdistyy nuo kaikki, oli minun mielestäni sen verran kova, että sitä ei kannattanut jättää väliin. Huomasin kutsun kisaan tiistaina ja onnistuin kuin onnistuinkin väkertämään suht. koht. siedettävän teemaan mielestäni sopivan novellin ja jopa lähettämään sen nyt helmikuun 2014 viimeisenä päivänä. Sitähän ei tiedä kelpaako novellini antologiaan, mutta jos ei, niin hankin sen julkimoitua muuta kautta jos niin haluan.


Nyt kun Kulttuuriyhdistys Hurmossydän on olemassa, tiedän että tekstejäni tulee olemaan sitä kautta novelli-, runo- ja pulp-antologioissa. Mutta silti minusta on erittäin nautinnollista yrittää saada puserrettua itsestään ulos runoutta ja novelleja monenlaisiin antologiaan ja toivottavasti tulevien vuosien kautta materiaaliaan julkaistua moninaisten julkaisuväylien kautta.

Verta pakkiin -hurmekertomuksia 1 pulp-antologian julkaiseminen on tekijätiimin sairasteluista johden siirretty. Tarkkaa päivämäärää ei ole päätetty, mutta nyt kun kirja ei ehtinyt EKFään valmiiksi, yhdistyksen väellä koemme ettei kiirettä ole. Kesällä ja syksyllä on tapahtumia, joitten ohessa julkaisun voi toteuttaa ilman kauheaa hoppua. Verta pakkiin antologian jälkeen vuorossa on Uusia ääniä antologia,  missä on kantaaottavia ja absurdeja runoja ja novelleja. Monenlaista muutakin on suunnitteilla, mutta nuo on nk. varmoja julkaisuja ja kummassakin on minulta mukana sekä kuvia että tekstiä.


Tällä hetkellä minulla on romaani- ja tietokirjojen lisäksi työn alla useampaankin antologiaan (noitten Hurmossydämen julkaisujen lisäksi) novelleja ja runoja. Aihepiirit ovat muistisairaudesta arkipäivärunouden kautta dystopia-sci-fiin. Ilmoittelen sitä mukaa, kun saan valmiiksi ja lähetettyä milloin mihinkin materiaaliani.
Mahdottomat ja päällekkäeset dedikset on tehty voitettavaksi. Tai sitten ei, mutta yritän ainakin parhaani ;-)Ja raportoin toki blogissani myös Hurmossydämen julkaisujen etenemisestä.

Kaunista kevättä toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
kirjailija, lukija, kokija, kokeilija ja vaikka mitä 8-)

Monday, February 24, 2014

Pinkka mielenkiintoisuuksia pika-arvioituna

Luen paljon kaikenlaista. Oli sitten kyseessä taidesarjakuvat, filosofiset romaanit, roskanovellit tai tietokirjat. Ja tässäpä hieman poimintoja viimeaikojen lukukokemuksistani.




P.A. Manninen: P. A. Mannisen kootut: Kapteeni Kuolio Tampereen sankari (Zum Teufel) on yksinkertaisesti loistavaa parhautta ja Pekka Allan Manninen on sarjakuvan tekemisen nero! Todella hauskaa, omituista, outoa ja kivaa! Välillä en tajua ollenkaan mitä tapahtuu, mutta ei minun tarvitsekaan, tokkopa Kapteeni Kuolio itsekään tarinoitten antisankarina sitä tajuaa, miksipä siis minun sivustakatsojanakaan pitäisi ymmärtää hölkösen pöläystäkään koko touhusta voidakseen nauttia estoitta hyvästä meiningistä?! Meinaan, että Mannisen sarjiksia on aina ilo lukea ja tässä oli todella hyviä sarjiksia koottu hyvään järjestykseen, joten totta kai sitä on kivan äärellä kivaa! 8-)



Ruth & Meynen: Roxanen paluu on mielestäni taide- ja dekkarisarjakuvien klassikkokamaa, jonka äärelle sitä päätyy aina uudelleen ja uudelleen. Mielenkiintoinen piirrostyyli ja outo meininki. Juonikuvio on tavallaan kliseinen mutta silti oudolla tapaa tuore. Tiettyjen asetelmien ja roolien kääntäminen kallelleen on myös se juttu mikä tekee tästä paljon enemmän kuin vain yhden monista bulkkisarjiksista. Suosittelen lukemaan, jos et ole vielä tutustunut tähän koskaan!!


 J. Vuorma: THE GUNFIGHTeRrrrr V Sermones Af Mortuos sarjisalbumi on vallan mukaansatempaiseva ja rujo pläjäys. Tiesin J. Vuorman tyylin ja suomeksi olen ennenkin lukenut, mutta erittäin hyvin tämä toimii englanniksikin. Hieman kuin Jyrki Nissinen tekisi länkkärisettiä ja sijoittaisi sen savon ja villin lännen sekamelskamaailmaan, mutta ihan omalla tyylillä tehtynä. Samaan aikaan surullinen ja liikuttava ja hauska ja huvittava. Saavutus sekin jo itsessään! :-) Vaikea sanoa sarjiksesta mitään ilman että spoilaa lukukokemusta ihmisiltä. Itse tykkäsin kovasti. VIIHDYTTÄVÄ!



Ray Banks: Likainen Barry on Verikoirakirjat -julkaisimon ehtoo paskoo ja pulppikökköö, mutta sentään hyvvee paskoo ja pulppikögelöö. Nimi ja kansi kertoo kaiken olennaisen. Rujo, raju ja raaka meno. Kiihdyttävää ja viihdyttävää. Jotenkin omituisella tapaa tästä tykkää silloinkin kun tätä vihaa. Onnistunut kirja selkeästikin siis tavoitteessaan ;-)


Juri Nummelin: Outoa huminaa, Joe Novak on myös Verikoirakirjojen julkaisema teos. Tasoeroa Likaiseen Barryyn on melkoisesti Joe Novakin eduksi. Toisaalta tyylilajikin on piirun verran hienostuneempi. Joka tapauksessa pulpin ja outojen dekkaripläjäytysten äärellä tässä vahvasti ollaan. Sujuvaa tekstiä ja tarina juoksee hyvää tahtia napaten lukijansa mukaansa. Todella paljon parempi kuin olisin ikinä uskonut kansipiirroksen ja takakansitekstin perusteella. Tämä erottuu monin tavoin kliseisten dekkarien massasta omituisen polveilevilla juonipyrähdyksillään. Tykkään kovasti. Suositeltava kirja, jopa sellaiselle, joka ei yleensä dekkareista olisi kovin kiinnostunut.
 


Mikael C. Messi: Lausteen himokämppä edustaa oikein törkeän huonoa ja ihan vain törkeää kioskikirjallisuudeen ja roskapulpin pahnanpohjimmaisinta lajia eli väkivalta- ja kidutuspornoa. Juoni ja hahmot ovat ihan paperinohuita ja koko "kirja" on totaalisen luonnosmainen. Todennäköisesti jokainen kappale tästä teoksesta on myyty ja ostettu kannen perusteella runkkumateriaaliksi. Ja runksimissetiksikin tämä on varsin kömpelöä ja kuvottavaa settiä. Tajuttoman huonoa kaikin tavoin. Kirja jossa raiskatut muka sitten kuitenkin nauttivat raiskatuksi tulemisesta ei vain voi olla hyvä ja kun loppusisältökin on ihan hevon humpan huttua, niin ei tätä kellekään kannata suositella kuin takan lämmikkeeksi. SCHAISSEA!!


Mikael C. Messi: Mynämäen motellin munamällit jatkaa Lausteen himokämpän meininkiä sisältämällä väkivaltapornoa ja runsaasti romantisoituja kidutuskohtauksia, mutta yllättää sillä että tämä osaa olla yllättävän hyvä, paikoitellen viihdyttävä ja parissa kohtaa absurdilla tapaa jopa hauska. Ei se paljon ole, eikä tätäkään oikein ilkeä kirjallisuudeksi kutsua, vaan kyllä tässäkin selkeästi ollaan antikirjallisuuden ja kökköpornoilun puolella. Tämä kirja kuitenkin ajoittain imaisi mukaansa ja sai meikäläisen lukijana ajoittain jopa aidosti kiinnostumaan kirjan hahmojen kohtaloista. Tässä siis oli mukana jonkinlaista juonenkehittelyäkin ja hahmoissa oli pikkiriikkisen syvyyttäkin. Aika jees roskapläjäykseksi väkivaltapornon saralla, mutta en kyllä halua tätäkään kellekään suositella. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos sattuu harrastamaan alan kirjallisuutta  tai vaikkapa kerää yleisesti nykypulppia ja nimenomaan heikkolaatuista kirjallisuutta.


Guy De Maupassant: Kuka tietää on hieman hämmentävä teos. Maupassantilla on omat meriittinsä ja kirjalta odotti jotain laadukasta ja mielenkiintoista. Mielenkiintoistahan tämä olikin, mutta varsin kevyttä jännitys- ja kauhumeininkiä pienellä silauksella mystiikkaa. Jos tyyppi olisi kirjoittanut tämän novellin 1930-50-luvulla tätä voisi kutsua rehellisesti pulpiksi, mutta 1800-luvulla elänyt ja kirjoittanut henkilö ei ole voinut teknisesti ottaen tehdä pulppia. Kutsuttakoon tätä siis proto- ja pseudopulpiksi ;-) Ja vieläpä hyväksi sellaiseksi. Lyhyt kertomus jonka lukee mielellään. Kannattaa lukea, jos tällainen novellikirjallisuus kiinnostaa.


Kari Kettula: Liekehtivä Laitila (Turbator) tarjoilee lyhyen, omituisen, erilaisen, luonnoksenomaisen, unenomaisen ja kiinnostavan sci-fi/fantasiateoksen kera jännitysmomentin. Hieno suoritus kirjoittajalta saada mahtumaan samaan novelliin vaikka mitä ja luoda sekametelisopasta mielenkiintoinen omanlaatuinen kertomuksensa. Jäi vähän epäselväksi mitä teoksessa tapahtui ja mikä oli tämän kaiken pointti, mutta koen että tällaisen miettiminen on aivan turhaa, sillä joskus on hauska lukea kertomuksia, joissa ei ollut oikein häntää eikä päätä, mutta homma rullaa silti eteenpäin. Kirjasen taitto ja kuvat ovat kökköä ja painojälki on suttua, mutta tarina on hyvä. Suosittelen pikalukemistoksi vaikkapa ajankuluksi välintunnin ajaksi :)

Hyviä lukuhetkiä toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
lukija, kirjoittaja, kokija, kokeilija, muusikko ja muuten vaan mainio tyyppi ;-)



Thursday, February 20, 2014

Kirjoittaja jää kuolemansa jälkeen elämään kirjoinaan?

Pohdintaa kirjailijoista ja heidän elämästään kirjoina


Teininä minua hämmensi, kun tajusin että lempikirjailijani ovat joko kuolleita, vanhoja, kirjoittamisesta vetäytyneitä tai hulluksi tulleita. Toisaalta teininä hämmentää moni asia, joten pistin hämmennyksen teini-iän piikkiin. Parikymppisenä tilanne oli yhä jokseenkin sama, mitä nyt joukkoon oli mahtunut esim. Stewart Home, joka kirjoitti aktiivisesti ja oli nuori/nuorehko, mutta toisaalta hänen mielenterveydestään saattoi olla montaa mieltä. Vuosien mittaan minulle on tullut uusia suosikkeja, viriilejä fiksuja elossa olevia suosikkeja, mutta silti monet  kirjat ja kirjoittajat joista kaikkein intohimoisimmin puhun, ovat kuolleet, todella vanhoja, ihan sekaisin, vanhoja ja sekaisin tai kuolleita ja eläessään sekaisin. Ja olen väkisinkin ihmisenä, lukijana ja kirjoittajana pohtinut sitä mitä kirja kertoo kirjoittajastaan ja miten kirjaa tulkitaan kirjailijan persoonan jatkeena tai ilmentymänä kirjailijan poistuttua kuvioista tavalla tai toisella.

Ei mikään ihme, että vaikka zinejä ja musademoja tehtailin pitkin teini-ikää ja vielä reilu parikymppisenäkin, niin ensimmäisen kirjan (ja nimenomaan runokirjan) suolsin ulos vasta hieman vajaa kolmekymmentävuotiaana 2010 heinäkuussa Eino Leinon päivänä. Toinen runokirja tuli helmikuussa 2011 ulos Elävän Kirjallisuuden Festivaalilla ja sen jälkeen ei yleisön kyselyistä eikä vaatimuksista ole tullut ulos yhtäkään runo- tai muutakaan kirjaa. Zinejä olen kyllä pukannut ja levyjäkin tullut ulos kolme pitkäsoitollista 2012-2013 aikana. Rima on yksinkertaisesti ollut murkaavan korkealla ja tietokirjaprojektit ovat junnanneet paikallaan tai edenneet hyvin hitaasti. Päätin siis ihan reilusti laskea rimaa reilusti alas ja ryhtyä roskakirjailijaksi, sillä mikäänhän ei estä kirjoittamasta roskaa, tietokirjallisuutta, runoutta ja vaikka novelliantologioita. Oli fiilis, että ihan se ja sama, maineeni on jo valmiiksi epämääräinen, joten minulla ei ole mitään menetettävää. Mutta törmäsin tänään kuvaan kera mietelauseen, joka herätti minut taas ajattelemaan asioita.

http://www.pinterest.com/gdfalksen/


Mitä minusta jää jäljelle kun kuolen? Miten kirjojani tulkitaan kuolemani jälkeen ja toisaalta mitä se minulle kuuluu? Olenko minä ollut eläessänikään kovin tai ollenkaan huolissaan siitä mitä porukka ajattelee minusta levyjeni/keikkojeni/tekstieni äärellä, joten miksi välittäisin asiasta kuolleena?

Jos minusta tulee kirjani, kuoltuani minusta tulee todennäköisesti valtava läjä roska/pulp/gore/eksplotaatio-kirjasia ja vihkosia, muutama runokirja, kourallinen erityyppisiä tietokirjoja, pari asiallista romaania, muutama novellikokoelma ja pinkka minun toimittamiani novelli/runous/yms antologioita ja tämä hölömö blogi, niin ja rekkalastillinen zinejä. Niitten äärellä porukka sitten pohdiskelee, että mitähän tämä tyyppi oikein oli oikeasti asioista mieltä. Jos olen sieluna elossa tuolloin, niin todennäköisesti nauran olemattomaan partaani tai toisaalta, mistä minä tiedän onko minulla silloin parta vai ei vai onko minkäänlaista elämää kuoleman jälkeen...? Mitä nyt kaikki ruumissa elävät madot ja muut mukavat mömmiäiset ja kirjojen äärellä pari hassua lukutoukkaa ;-)


Sunday, February 16, 2014

Yleisiä kuulumisia ja uutisia

Kuten varmaan viimeblogitekstinäni  huomasitte, meikäläistä on flunssa vaivannut oikein urakalla ja se on vaikuttanut asioihin. Ei oikein ole jaksanut tehdä asioita sitä tahtia kuin olin suunnitellut. Jotain on joutunut siirtämään myöhemmäksi yms. Mutta olen minä sairastellessa saanut asioita edistettyäkin.

Kuvassa Andie Doomshroom mystisenä 01/2014
Torstaina päätin aloittaa Andie Doomshroomin elämästä kertovan elämäkerran, jota olen kirjoittanut nyt to-su sen verran kuin olen jaksanut ja esim. saanut kirjan kohdetta kiinni. Kirja on toki tietokirja, sillä se on faktaa sisältävä teos oikeasta ihmisestä, mutta teos on silti lähtökohdiltaan pilke silmäkulmissa ja rennolla otteella kirjoitettu ja työstetty. Aiheesta, kun ei turhan vakavaa kirjaa edes kannata kirjoittaa. Ja kun ajattelee, että kirjan kaikki nimet kaikkine alaotsikkoineen on Mitä vittuu, kuka puhuu? -Vuodet ilman taskulamppua Elämäkerta taiteilijasta, tyylistä ja elämäntavasta nimeltään Andie Doomshroom, niin ei tuolta pohjalta oikein voi muuta tehdä kuin kirjoittaa lempeällä huumorilla ja rennosti.

Andien elämäkerran sivutuotteena kolahti aivoihini perjantaina, että voisin kirjoittaa ihan omaan tyyliini myös itselleni elämäkerran eli omaelämäkerran. Nimi on jo tiedossa: Kun aivoni nyrjähtivät eli mennyt elämäni hamsterina(ni). Jo nimestä voi päätellä, että kirjasta tulee tekijänsä näköinen ja vielä hulvattomampi kuin Andiesta kertova kirja. Kyseistä teosta makustelin perjantain, luonnostelin esipuhetta päässäni perjantain ja aloin kirjoittaa kirjaa lauantai-iltana. Tänään sunnuntaina olen kirjoittanut sitä sen verran kuin vain suinkin olen jaksanut.

Meikäläinen syksyllä 09/2013 kiertueella
Ennen kuin joku ehtii kysyä: "Miks sää teet koko ajan kaikkee, eksää vois keskittyy yhtee juttuu kerrallaa?", vastaan jo valmiiksi, että koska yhden projektin valmiiksisaattaminen on kuitenkin takkuista, pätkittäin etenevää ja voi viedä vuosiakin, niin niitten tökkivien ja takkuilevien pätkien aikana voi saada edistettyä jotain toista/kolmatta/jne projektia vaikka sana kerrallaan ja lopputuloksena saada monta projektia valmiiksi samoihin aikoihin. Ja kaiken hyvän lisäksi saada monta teosta yllättävän nopeasti valmiiksi. Enkä ole ainoa, joka toimii näin. Jokainen tyylillään. Mie teen näen, tehkää työ nii kö työ halluutte, ossootte ja teistä kuontevalta tuntuu.

Lauantaina olin EKFssä promoamassa Verta pakkiin -hurmekertomuksia 1 kirjaa, moikkaamassa tuttuja, myymällä kirjoja yms. Robustos-kirjakustantamon myyntiedustajana ja luomassa kontakteja. Energia oli vähissä eli tällä kertaa touhuaminen oli aika minimaalista. Jos edes touhuamiseksi voi kutsua sitä että myyntipöydän takana on puolikuntoisena nokka valuen. 

Outolintu Tukholmassa kera linnun 02/2014
Jaksoin myyntivuoroni jälkeen käydä kuuntelemassa mm. Andie Doomshroomin seurassa Elävät (ja) kuolleet paneelikeskustelua missä Sami Pöyry ja Juri Nummelin keskustelivat zombeista kulttuuri-ilmiönä. Haastattelijana toimi Juha Alm. Meikäläinen heitti kommenttia yleisöstä (muistutin esim Zombievyöhyke-kirjan olemassaolosta) ja esitin yleisökysymyksen tiedustellen Samin ja Jurin työnalla olevia proggiksia. Kauheana zombifriikkinä kysyin lisäksi myös mahdollisuutta päästä Pöyryn Samin zombileffan avustajaksi ja vastaus oli myöntävä, mutta saapi nähdä edetäänkö asiasta ja pääsenkö todella mukaan ja sopiiko aikataulut minulle. JEE! joka tapauksessa :)

Tänään sunnuntaina tarkoituksenani oli viettää  ravintolapäivää käymällä tuttujen safkoja syömässä heidän "kahvilassa/ravintolassaan". Olisi juteltu myös yhdistysasioita. 



Nokikanoja ja Tukholman kevättä 02/2014
Toisin kuitenkin kävi, sillä olo on varsin huono ja tukkoinen. Ohjelmassa on siis juuri nyt ollut sunnuntaina mahdollisimman paljon lepäilyä. Ensiviikolla paljon tehtävää, mutta saa nähdä jaksanko tehdä oikein mitään.

Ja sitten blogiin liittyvä hieno uutinen! Perjantaina totesin kävijälukujen menneen mukavasti yli 2000 käynnin ja koko viikonlopun on tullut lisää käyntejä. Kiitoksia kävijöille! Jee! :)

Tervettä kevättä toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
nuhanokkainen kirjailija, taiteilija, muusikko, eläjä, kokija, kokeilija ja tekijä 8-)



Thursday, February 13, 2014

Nyt kyllä harmittaa oikein kunnolla :(

Voihan harmituksen huokaus!



Harmittaa kyllä nyt paljon. Flunssa vaivannut minua tovin jos toisenkin ja vaivaa yhä, enkä todellakaan ole ainoa. Tämä tarkoittaa sitä, että projektit ovat venyneet ja paukkuneet ikävästi loppusuoralla. Ihan käytännön syistä tässä päädyttiin porukalla sairastaen siihen, että la 15.2. ei ilmesty Kulttuuriyhdistys Hurmossydämeltä Verta pakkiin -hurmekertomuksia 1 -kirjaa, vaan kirja julkaistaan ihan suosiolla viikkoa myöhemmin. Kaikki ennakkotilaajat kyllä saavat kirjansa, mutta kirja siis ilmestyy vain viikkoa myöhemmin yksityistilaisuudessa.

Havaintoja elämästä -Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi kirjan oikoluku on flunssailuni takia hidastunut ja valmistuminen on viivästynyt, mutta kyllä se valmiiksi tulee. Joka tapauksessa olen reilusti etuajassa aikataulustani tuossa proggiksessa, joten ei kyllä huoleta, mutta harmittaa silti.

Mutta jos on jotain harmillista, niin aina on jotain hyvääkin! ;-) Kun Havaintoja elämästä jne. alkoi olla loppusuoralla, aloitin kirjoittamaan sille eräänalista jatkoa tai paremminkin spin-off-tarinaa nimeltään Milla -Tätä kaikkea ette tienneetkään minusta, jonka kirjoittaminen on ollut ensihetkistä alkaen mielenkiintoista ja hauskaa. Kirjan esikuvana ollut henkilö on innostunut ja ylpeä tekstistä, joten siltäkin osin homma on hanskassa.




Hyvä juttu ja uutinen on myös se, että aloitin torstai-iltana kokoamaan pienimuotoista tietokirjaa vanhojen fanikirjojen hengessä (vrt. Apulanta Maalin alta fanikirjanen). Fanikirjan nimi onpi artistin toiveesta "Mitä vittuu, kuka puhuu? -Vuodet ilman taskulamppua" ja olen lisännyt selventäväksi alialaotsikoksi: Elämäkerta taiteilijasta, tyylistä ja elämäntavasta nimeltään Andie Doomshroom.

Että jos jotain niksahtaa takapakkia niin meneepä asioita eteenpäinkin ja uusia aluevaltauksia syntyy, eli en voi varsinaisesti valittaakaan ;-)

Kaunista kevääntuloa toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
kipeänä oleva kirjoittaja-taiteilija

Saturday, February 8, 2014

Kulttuuriyhdistys Hurmossydän on nyt perustettu!

Kunhan löytyi oikeat tyypit mukaan, niin homma nytkähti helpohkosti käyntiin. Nyt on perustettuna Kulttuuriyhdistys Hurmossydän kaiken esisäätämisen jälkeen. Yhdistyksen perustamiskokous siis pidettiin tänään la 8.2.2014 Tampereella.

Vapaamuotoisessa yhdistyksen perustamiskokouksessa päätettiin että yhdistys perustettiin yleishyödylliseksi kulttuuri- ja taideyhdistykseksi mm. julkaisemaan pulp-antologioita Verta pakkiin -hurmekertomuksia
nimellä ja runoja ja novelleja sisältävä Uusia ääniä antologian. Muina ideoina julkaista nuottikirjoja, järjestää tapahtumia, tehdä yhteistyötä muitten yhteisöjen yms. instanssien kanssa, ja myydä yhdistyksen julkaisuja. Ensimmäinen julkaisu on Elävän kirjallisuuden festivaalilla 15.2.2014 Tampereella julkaistava Verta pakkiin -hurmekertomuksia 1. Seuraava julkaisu on tarkoitus olla Uusia ääniä antologia. Myös puhetta yhdistyksellä ja yhdessä muitten kanssa pienlehden julkaisemisesta. Yhdistyksen säännöt pidetään sen verran avoimena, että yhdistyksellä voidaan tehdä mahdollisimman monia asioita kuttuuri- ja taiderintamalla.


Vielä hommaa edessä siihen, että homma nytkähtää käyntiin, mutta kyllä tämä tästä vauvantaaperrusaskel kerrallaan.


Kulttuuririentoista kevättalvea toivottaen,

Krisse Chrissie Heart Sydän,
Kulttuuriyhdistys Hurmossydämen yksi perustajajäsenistä.


Friday, February 7, 2014

Purinaa takkaa(n), tarinaa pukkaa(n)!

Kun Havaintoja elämästä -Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi kirja alkaa olla valmiina (on siis oikoluku- ja hiomisvaiheessa kuten edellisessä tekstissäni jo totesin), niin aivot puskevat jo uutta alkua romaaniin, joka olisi eräänlainen spin off-tarina Havaintoja elämästä kirjan maailman sivuhenkilön elämästä. Ja mulla kun on se Hurmepukki kesken ja muutakin settiä. Voi voi voi. No, ei parane valittaa, kun kerran ideoita pukkaa ja luovuutta piisaa

Aivoni ovat omituiset. Luit varmaan tuon ingressin tämän tekstin alusta. Se on totta. Nyt kun minulla on editoimisvaiheessa Havaintoja elämästä kirja ja aloitan työstämään toden teolla seuraavaksi Hurmepukki-kirjaa, niin minun aivot sitten päättivät näemma tehdä viksun vedon...

Frendini Millan kanssa juttelimme toissayönä ja Milla heitti minulle, että "kirjoitathan mulle jonkun kivan nörttipojan treffeille" ja vastasin että "kenties jossain myöhemmässä seuraavassa kirjassa"... ja nukuin yön yli. Menin bussilla eilen keskustaan iltapäivällä ja *tadaa!* meikällä alkoi pyöriä alkukohtaus päässä. Kun tulin himaan loppuiltapäivästä ja istuin koneen äärelle, kirjoitin siltä istumalta kirjan alkukohtauksen.

Tällä hetkellä olen jo menossa 10. sivun puolivälissä. Teoksen työnimi on
"Milla - Tätä kaikkea ette tienneetkään minusta" Älkää kysykö mistä noita nimiä revin. Ne vain tulevat jostakin ja en minä tiedä itsekään mistä ne nimi-ideat pulpahtavat. Syvältä alitajunnasta, veikkaan ma.

Mutta todellakin, ihan kuin ei olisi muitakin proggiksia tässä jo työstössä valmiiksi. AAAARGH minun ylipulppuavia aivojani. Weird Talesia varten ideoin par'aikaa englanninkielisiä runoja ja tekstejä ja pitäisi aloittaa niitten kirjoittaminen pian. Yhteen novellikisaan aloitin eilen kirjoittamaan tulevaisuuden low tech sci-fi-dystopiaan sijoittuvaa tarinaa . Mutta ei se mitään, oikoluetaan yhtä, ideoidaan enkkutarinoita, kirjoitetaan sci-fi-novellia, Hurmepukkia ja lisäksi tuota Millaa. Ainakin uuden työstöön pongahtaneen romaanin hahmon esikuvana ollut Milla on innoissaan ja jänskättää tarinan etenemistä.

Ja ei voi muuta kuin tosiaan kiittää ystävääni ja hienoa ihmistä Milla Suomalaista tästä uudesta romaani-ideasta, josta on siis tulossa tuo edellämainittu Milla-tarina! Meidän keskustelumme herättivät tarinan unestaan tai kenties minut unestani ja sai minua kuuntelemaan tarinaa, joka kertoo minulle elämästään ja koitan parhaan kykyni mukaan kertoa tarinan siten että tekisin kunniaa tarinan elämälle ja olemassaololle!

Mystistä, outoa, hillitöntä ja mahtavaa!!! Ei tosiaan parane valittaa, kun ideoita tulee, pitää vain nauttia tilanteesta ja työstää tarinoita, kun kerran on ideoita ja työstettävää.

Hyvää luovuuden kautta lukijoilleen toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
erinäisten alakulttuuritarinakirjojen työstäjä ja muuten vaan mielenkintoinen persoona :)

Thursday, February 6, 2014

Kirjan tarinan ensimmäinen raakaversio ON VALMIS!

Pieni juhlanpaikka, vaikka tavallaanhan se työstö vasta alkaa tästä!


Havaintoja elämästä -Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi romaani on nyt siinä vaiheessa, että päätin sen kunniaksi kohottaa maljan! Nyt kun on kaikki osuudet kirjoitettu ensimmäisessä raakaversiovaiheessa valmiiksi. Seuraavaksi oikolukua varsinaiseen tarinaan ja kohtausten muokkaamista ja tekstin sujuvoittamista.

Nyt kasassa 167 sivua, mutta menee tämä silti lähemmäs 200 sivua kun liittää oikean kappalejaon, sivujaon, kuvituksen, ja lisää settiin sanaston, jälkipuheet ja osuuden missä kerron kirjan kirjoitusprosessista.. 


Kuvitusta on olemassa valokuvina ja kansikuva on kuvana valmis. Sanasto, jälkipuheet ja kirjan kirjoittamisesta kertova osuus on vielä keskeneräisenä ja vaatii valmiiksi kirjoittamisen ja tietenkin oikoluvun yms. tuonkin osalta. Mutta tarinan raakaversio on siis valmis.  

JES!

 T. Krisse Chrissie Heart Sydän,
Havaintoja elämästä -Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi romaanin kirjoittaja ja muuten vaan hyvä tyyppi.

Wednesday, February 5, 2014

Huba huba ja jeba jeba JEE!


Nyt on taas juhlanpaikka!


Voin suureksi ilokseni kaikelle kansalle ilmoittaa, että kirjoitusurakka on edennyt Havaintoja elämästä -Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi kirjan kanssa viimepäivinä, iltoina ja öinä varsin mallikkaasti. Eilen sain kirjoitettua eteenpäin sellaisia kohtia mitkä ovat jumittaneet oikein huolella. Sain jopa useita kohtia kirjoitettua valmiiksi. Toki vielä oikolukua ja hiomista edessä, mutta raakamateriaalin kirjoittamisvaiheessa valmiiksi siis. Enää ei kauheasti ole mitä tarinassa tarvitsee kirjoittaa, eli voiton puolella ollaan suuresti.

Oikein innostunut fiilis, kun tietää että ei tässä enää kauheasti tarvitse puurtaa. Jos oikein homma luistaa, niin ehkä (siis erittäin suuri EHKÄ) saisin tällä tai ensiviikolla siihen muotoon, että juuri ja juuri kehtaisin antaa kirjaa tulostettuna nivaskana Elävän Kirjallisuuden Festaivaalilla la 15.2. muutamien pienkustantajien luettavaksi, sillä silmällä että tässäpä varsin jännä kirja julkaistavaksi. 

Huh! Ollut melkoinen kirjoitusrupeama. Saa miten tässä käy. Hyydynkö maitohappoisena loppumetreillä vai onnistunko kuitenkin? Jos ei 15.2. onnistu, niin vappuun mennessä tai huhtikuussa vappuun mennessä ainakin pitäisi saada kirja kustantajille lukukierrokseen. Jännittää ihan itseäkin. JEE!!! 




Ja se välietapin saavuttaminen ja juhlan paikka edellämainittujen asioitten lisäksi on se, että meikällä on kirjaa nyt YLI 130 sivua kasassa. BAILA BAILA! Palkitsen itseäni tavoitteen saavuttamisesta juomalla teetä ja syömällä hyvin.

Hyvvee kevättalvea toivottaen
,
Krisse Chrissie Heart Sydän,

tuntematon suuruus ja mietiskelijä :)

Monday, February 3, 2014

Kirjaprojektit ovat edenneet mukavasti

Väliaikatiedotusta Havaintoja elämästä, Verta pakkiin ja Hurmepukki -kirjoista


Sanailua siitä kuinka teksti on edennyt vaihteeksi välillä ihan hyvääkin tahtia :-)

Olen saanut viikonloppuna ja tänään edistettyä Havaintoja elämästä - Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi ja Verta pakkiin -hurmekertomuksia 1-kirjojen sisältöä oikein mukavasti. Pitkään oli tuntunut Havaintoja elämästä jne kirjan kanssa siltä, että junnaan paikoillani ja sivumäärä ei lisäänny. Peräti tuskailin asian äärellä. 

Tänään tajusin tarkastella tekstiä fonttikoon ja muun sen sellaisen kautta ja repesin nauramaan. Olin siirrellyt tekstiä verkoitse ja muistitikulla koneelta toiselle ja päätynyt kirjoittamaan vanhemman mallisella koneella, jossa on vanha versio Wordpadista. Tämän kaiken siirtelyn ja eri Wordpadin versioitten välillä liikkumisen aikana oli käynyt niin, että jostain syystä fonttikoko ja rivinväli oli muuttunut melkoisesti pienemmäksi. Ja koska olin  stressaantunut, turhautunut ja univelkainen en ollut tätä tajunnut. 

Nyt monen hyvin nukutun yön ja rennomman tunnelman vallitessa muutin rivivälin ja fontin sellaiseksi millaisena monet kustantajat käsikirjoitukset haluavat. Itse asiassa aika moni kustantaja haluaa jopa isommalla fontilla ja rivivälillä, mutta on aika epätodennäköistä että sellaisille kustantamoille materiaaliani lähettäisin, joten pidän tämän tekstin nyt yleisesti halutulla rivivälillä ja fonttikoolla. 

Tosiaan kun viilasin fontin minikoosta luettavammaksi ja kirjoitin lisää, niin nyt materiaali menee jo 122. sivulla, joka ei ole mikään maailman huonoin suoritus siihen nähden, että aloitin muitten projektien ohella kirjoittamaan tätä kirjaa vasta 21.12.2013. No, onhan se toki parempi näin päin, tuskailee turhaan ja tajuaa edistäneensä kirjaa enemmän kuin luulikaan (hitaasti ja tuskaisesti mutta edistänyt kuitenkin)  kuin toisin päin.


Verta pakkiin -hurmekertomuksia 1 kirjaan sain viime viikolla kirjoitettua useamman runon, Andie on kirjoittanut aiemmin ja luonnostellut kuvituspiirroksia ja tehnyt kansipiirroksen. Meikäläinen on editoinut materiaalia ja koonnut yhteen tiedostoon settiä tulostamista yms. varten. Päätin meinaan tehdä taiton clip & paste meiningillä oikeasti leikaten ja liimaten/teipaten. Tulee lopputuloksesta mukavan karu ja ennen kaikkea todella pulp. Tuolla tavallahan niitä aikoinaan taitettiin, niin pitäähän sitä pysyä juurilla meidänkin ;-)

Hurmepukkia olen enemmänkin aivvotyöstänyt, mutta tartun kyllä varmaankin tällä viikolla kynään ja näppikseen. Aloitan kirjoittaa tiettyä materiaalia suoraan koneella ja siirrän vihkoihin kirjoittamaa tekstiäni koneelle. Urakkaa tulee olemaan, mutta mieluisaa urakkaa. Tarina kun on hulvaton ja sitä on hauska tehdä. Se kun on oikein ehtaa splatter & gore -pulppia. Älyllistä tosin genrensä edustajaksi, mutta ehtaa lahtausmeininkiä kuitenkin, kuten nimestäkin varmaan voi päätellä :-)

Ohessa olevat kuvat otin kävelylenkillä Tampereella ja aion käyttää niitä kuvituskuvina työn alla olevissa ja myöhemmin työstöön pääsevissä kirjoissani. Sen verran kauniita kuvia nuo mielestäni ovat. Taiteellisesti luovaa ja tuottavaa aikaa elän siis tällä hetkellä. Vielä kun tämä kaikki tuottaisi rahaa meikälle mahdollisimman pian, niin sen parempi :-) Vaikke en minä tätä rahan takia tee, mutta rahaa joka tapauksessa tarvitsen laskujen maksamiseen ja yleiseen elämiseen. Mutta mitä nopeammin saan kaiken valmiiksi, sen nopeammin joku kustantaja vastaa valmiiseen käsikirjoitukseen myöntävästi 8-)

Hyvää kevättalvea toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
kirjailija, muusikko, kuvataiteilija, yms. ja monenlaisen kivan diggari 8-)



Sunday, February 2, 2014

Vaikeuksien kautta voittoon -Hubatiti HUBAaaaaaaaaaAH! ;-)


Haluan jakaa kanssanne positiivia tuntemuksiani


Edellisessä Tuntemattoman suuruuden tunnustuksia -tekstissäni jaoin nk. kivisen tien kokemuksiani ja tuntemuksiani viimeviikoilta kirjoittajana ja ihmisenä laajemminkin. Oli ollut vaikea kirjoittaa, uniongelmat olivat vaivanneet (tosin suunta oli kohti parempaa), olin joutunut kahdenkin huijausyrityksen kohteeksi ja muuta sen sellaista ei-niin-kovin-kivaa. Nyt kun ainakin osa asioista on liikahtanut yllättävän pian parempaan suuntaan, niin haluan jakaa tuoreeltaan hyvää oloani ja mieltäni ;-) Olkaatten hyvätten, tässä teille oikein positiivinen päivitys <3 ;-) 8-) :-) <3
 

NYT ON MAHTAVA FIILIS ja sellainen
"Kärsimyksen kautta voittoon!!!!"-meininki että oksat pois ja alta männynkävyt!
Meikäläinen kun sai sovittua eilen lauantaina 1.2. illalla kaupat luotettavanoloisen myyjän kanssa erittäin mieluisasta, vähällä käytöllä olleesta ja siistissä kunnossa olevasta XBOX 360-koneesta kera piuhojen, 250 gt-kovalevyn, langattoman ohjaimen, Kinect:-lisälaitteen ja Kinect-pelien (mm. ninjapeli mitä ohjataan omilla liikkeillä -banzai! Eli himojumppaajan unelmapeli). Kone on tosiaan peräti hyväkuntoinen, aikuiskäyttäjän käytössä ollut, vähän pelattu ja hinta ei yhtään hullumpi. Maksu käy käteisellä noudon yhteydessä. Haemme koneen yms. hanin kanssa reilun viikon päästä myyjän duunipaikalta tietokoneliikkeestä Tikkurilasta. Nyt meikä on häpi!!!! TODELLA HÄPI!!!!! Vähän yli viikko ja meikä pääsee takomaan hienoja pelejä yötä päivää, eiku... No, välillä pitää kirjoittaa, olla hanin kanssa, lenkkeillä yms., mutta kuitenkin pääsen pelaamaan himoitsemallani laitteistolla ja kivoilla peleillä niin paljon kuin aika antaa myöten!!!!



Ja kuten ostos-tv:llä sanottaisiin: "EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI!"
 

Meikäläinen voi sanoa iloiten ja innoissaan että eilen oli peräti kokonaisuutenakin hieno päivä! Sain hyvät yöunet, joka jo itsessään on mahtava asia. Sen lisäksi heräsin aamupäivällä levänneenä, joka ei ole kroonisesti uniongelmaiselle ollenkaan selviö, että edes riittävän unen jälkeen olo olisi muuta kuin puolikuollut ja rättiväsypuhkipoikkiuupunut. Aamupäivällä, keskipäivällä ja alkuiltapäivästä chillailin, datasin, luin kirjoja, hengasin hanin kanssa, kolusin netistä koneitten myynti-ilmoituksia, tein innolla lumitöitä, ja iltapäivällä ja alkuillasta hanin kanssa käytiin oikein kunnon lenkillä, kuvasin lenkin aikana reittimme varrella olleita minun mielestäni kauniita talvisia näkymiä eri kaupunginosissa ja poikkesimme kahvilla ja munkilla Pyynikin näkötornin kahvilassa, kävelimme lisää, poikkesimme keskustassa kaupassa, tulimme bussilla kotiopäin, paikallisbussissa luin Verikoirakirjojen julkaisemaa kökkökirjaa hämmästyneenä kirjan sisällön törkyisyydestä, kävelimme lisää, tein oikein urakalla lisää lumitöitä, ja kotona dataillessani ja verkkomaailmassa surffaillessani sain vastauksen eräältä tyypiltä 
koneen ostoilmoitukseen, hiottiin hakuaikataulu kohdilleen ja sovittiin kauppa, ja loppuillan olin hyvän konepakkauksen löytymisestä, noutoaikataulujen kohdilleen osumisesta ja kauppojen syntymisestä onnellinen. Hanikin on häpi, kun saamme piakkoin haettua minulle hyvän pelikonsolilaitteiston hyvien pelien kera. Illalla ja yöllä ennen nukahtamista oli just tällainen klassinen jabadabduuta kiljun ja ilmassa hypin riemusta -fiilis: "AWESOME FEELING RIGHT NOW, UPEA FIILIS JUST NYT! JEE JEE!!!!".

Innostuneissa fiiliksissä oli ihana olla. Hanikin nautti seurastani todella paljon. En ole tavallisestikaan huonoa seuraa, mutta nyt olin vielä parempaa seuraa. Hyvissä ja suorastaan mitä mainioimmissa tunnelmissa innostuin kirjoittamaan edellisessä Tuntemattoman suuruuden tunnustuksia -kirjoituksessani mainitseman monen sivun runotekstin loppuun. Nyt teksti on pienellä rivivälillä ja 10-fonttikoolla Ariel-fontilla 8. a-4-sivun puolivälissä.
Tänään editoin tekstiä ja muutan sen rivivälin, fontin ja fonttikoon oikeaan kokoon. Voin  siis sanoa  että nyt Verta pakkiin -hurmekertomuksia 1 -kirjamme materiaali on kasassa, jos niin haluamme. Jos saan valmiiksi ajoissa työn alla olevat teemaan sopivat novellit, meillä on todella mahtava pakkaus käsissä, mutta pelkästään minun ja Andie Doomshroomin runoilla ja kuvilla kirja on mitä mahtavin pulp-pläjäys! Andien kirjaan tulevat runot ovat film noir-pulp-runoja ja minun kirjaan tulevat runot ovat silkkaa verihurme-roskarunoutta. Hyvä yhdistelmä siis :-) Ehdin aiemmin jo stressata, että saammeko kirjan valmiiksi ennen julkaisupäivää, mutta nyt tiedän, että homma onnistuu, koska riittävästi materiaalia on jo kasassa ;-)

Eilen kirjoitin myös hieman Havaintoja elämästä -Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi kirjaani eteenpäin ja ehdin ihan vaan lepäillä, chillata ja nauttia rakkaani seurasta. Nukahdin erittäin hyvällä mielin ja nukuin taas makoisat unet ja heräsin suht. levänneenä ja hyvillä mielin aamupäivällä. Olen nauttinut sunnuntaipäivän hiljaisuudesta, ollut omassa rauhassani, dataillat, lukenut lisää Verikoirakirjojen tuotantoa (tulossa seuraava esittely ja kirja-arviointipläjäys aiheesta varmaankin tulevien viikkojen aikana), kirjoittanut tätä blogitekstiä ja ihan vaan ollut ollakseen ja nautiskellut hyvän olon tuntemuksistani. Kolmen aikoihin tulee Andie Doomshroom ja treenaamme musiikkiamme, pidämme hauskaa, ehkä pelaamme yhdessä jotain zombieittenlahtauspeliä ja tod näk puhumme Verta pakkiin -hurmekertomuksia 1 -kirjan kokoamiseen liittyvistä asioista. Treenien jälkeen
varmaankin käyn lenkillä, kirjoitan, hengaan hanin kanssa ja ehkä pelaan lisää jotain. Tästäkin päivästä tulee siis mitä mainioin, ma tunnen sen!!!! Hyvä fiilis kaiken kaikkiaan. HIH HAH JA HOHOO!!! :)

Ulkona näyttää kauniilta ja minulla on mitä mainioin tunne siitä, että ainakin juuri nyt tällä hetkellä ELÄMÄ ON OIKEIN IHANAA!!!! 

Oikein ihanaa kevättalvista sunnuntaita teille kaikille ihanille lukijoilleni toivottaen,

Krisse Chrissie Heart Sydän,

elijä, kokija ja tekijä eli kirjoittaja, muusikko yms., joka diggaa ihan täysillä pulp-kirjallisuudesta, muusta roskakirjallisuudesta, pelaamisesta ja juuri nyt oikein kovasti omasta elämästään ;-)