Zombievyöhyke on ehtaa suomalaista nykyroskapulppia

Jukka Niemisen Zombievyöhyke roiskii gorea ympäriinsä rinta rottingilla!!! :)

Jukka Niemisen Zombievyöhyke tarjoilee lukijoilleen ehtaa zombi-splatter-trash-pulppia!!!! Ja minä tykkään siitä kovasti. Tällä kertaa siis esittelyssä tamperelaisen Mediapinnan  julkimoima zombipläjäys.

Logo Mediapinnan kotisivuilta

Tamperelainen Mediapinta on nk. palvelukustanteisiin erikoistunut julkaisutalo mikä ilmeisemmin omistaa oman painon. Jukka Niemisen kirjoittama Zombievyöhyke (tai Zombie Vyöhyke kuten sitä kannessa tituleerataan) on mitä ilmeisemmin Mediapinnan kustantama ja julkaisema, eli teos mikä ylitti korkean kustannuskynnyksen, firma kun sivuillaan itse loihii lausumaan seuraavaa: "Kustannuskynnys on korkea. Meille lähetetyistä käsikirjoituksista korkeintaan 5 % läpäisee täyskustanteelle asetetut vaatimukset. Täyskustanteeksi hyväksyttävän kirjan tulee olla hyvin toteutettu. Sillä tulee olla myös ns. valmiit markkinat. Tästä syystä esimerkiksi hyvin tehdyllä tietokirjalla on paremmat mahdollisuudet päästä täyskustanteeksi kuin vaikkapa esikoisrunokokoelmalla."  Ilmeisesti tämä kirja on ylittänyt julkaisukynnyksen sillä tosiasialla, että Suomessa luetaan ja ostetaan kauhukirjallisuutta ja sille on oma vaannoutunut kannattajakuntansa (tiedän mistä kerron, koska kuulun tähän sakkiin), mutta suomalaisten suomeksi kirjoittamaa kauhukirjallisuutta julkaistaan aika vähän ja suomalainen zombikirjallisuus on todella harvinaista. Eli Zombievyöhyke on mitä ilmeisemmin saanut luvan ryömiä lukijoitten kurkkuihin oman harvinaislaatuisuutensa vuoksi suomalaisessa pienessä kauhukirjallisuuden kentässä. Tämä kirja kun ihan oikeasti ei ole mikään kaunokirjallisuuden helmi, vaikka hyvvee roskoo onkin :)

Oikein kantta myöten mainostetaan kirjan olevan suomalaista horroria eli päätelmäni julkaisun syistä taitaa osua oikeaan. Ja samahan se mikä oli syy julkaista, hyvä että tuli julkaistuksi, sillä tämä on zombi-gore-splatter-(horror) meiningiksi ihan kansainvälisestikin ajatellen hyvää roskaa. Roskaa kaikin tavoin, mutta roskagenren sisällä hyvää sellaista. Ja se on aina hienoa, kun joku kirjoittaa intohimolla diggaamastaan aiheestaan rehellisesti juuri sellaista kieli poskessa olevaa campia kuin vain suinkin on halunnut tehdä. Rehellisyys on hieno asia ja rehellinen roska on roskajätteen keskellä kimalteleva helmi.

Kuva linkitetty kirjailijan kotisivuilta

Zombievyöhykkeeseen ei todellakaan kannata tarttua, jos ei tykkää pulpista, alakulttuurikirjoista, alatyylin ilmaisusta, simppelistä sinne tänne poukkoilevasta tyylistä, roskakirjallisuudesta, zombeista, goresta, splatterista, jännityksestä, horror-henkisyydestä, saatika näitten yhdistelmästä. Ja tätä ei missään nimessä kannata ostaa, jos haluaa edellämainitunkaltaiselta meiningiltä psykogolista kauhujännitettä, sillä sellaista tämä kirja ei tarjoile. Jännitystä, vaaraa, huimia tilanteita, gorea, kauhuhenkisyyttä ja jopa hieman genreen sopivaa kevyttä asioitten pintatason pohdintaa, mutta psykologisia pohdintoja ja psykogolista kauhua tämä ei tarjoile kuin ehkä nimellisesti mausteenomaisesti jos psykogolisen kauhun käsittää erittäin laveasti ja rima on matalalla. Ja tästä on varmaan jo pääteltävissä että nk. vakavan kirjallisuuden ja korkeakirjallisuuden ystävien ei tätä kannata käteensä ottaa muuta kuin täysin omalla vastuullaan :)

Mutta todellakin jos tykkää pulp-kirjallisuudesta, camp-meiningistä, kierosta huumorista, splatterista ja goresta, zombeista, selviytymisjännitys-genrestä, roskakulttuurista ja levottomasta meiningistä, niin Zombievyöhyke kannattaa lainata kirjastosta tai ostaa suoraan kirjailijalta (kts. kansikuvan alla oleva linkki), sillä tämä on viihdyttävä lukukokemus alan diggarille.

Ei tämä mikään älykkyyden, juonenkuljetuksen tai syällisten hahmojen juhla ole, mutta homma toimii juuri sen verran kuin tällaisessa meiningissä pitääkin.Kauheasti kirjassa vilisee aivopieruja ja kirjoitusvirheitä, mutta se pitkälti tuntuu kuuluvan asiaan, kun kyse on pulpista.

Teksti on aika simppeliä, mutta melko sujuvasti ja parhaimmillaan hauskasti, ilmeikkäästi ja vauhdikkaasti kirjoitettua. Alku on varsin kliseinen ja jopa tylsä, mutta kun tarina lähtee käyntiin, on ajoittain ihan oikeasti jännittävää seurata mitä porukalle ja porukan eri tyypeille käy. Homma etenee eteenpäin ja vauhti imaisee mukaansa. Kyllä tämän lukee nopeasti. Ja onneksi teosta ei ole venytetty pitemmäksi kuin se on. 113 sivua on varsin hyvä pituus tällaiselle pläjäykselle.

Oli tämä sen verran viihdyttävä lukukokemus, että taidan jossain vaiheessa hankkia ihan omaksi ja tutustua kirjoittajan muuhunkin tuotantoon.

Zombienmakuisia lukuhetkiä toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
roskakirjallisuuden suuri diggari ja kirjoittaja itsekin.