Mistä Sinulla noita kaikkia ideoita syntyy?, osa 2

Ideoita sieltä, täältä ja tuolta

Aiheita teksteihin ja ideoita juonenkäänteihin voi saada ja keksiä niinkin yksinkertaisella tavalla kuin pitämällä silmät ja korvat auki. On sellaisia kirjoittajia, jotka viettävät koko elämänsä erakoituneina ja luovat kotoaan käsin kokonaisia kirjallisia universumeja ja mahtavia tarinoita ja on sellaisia kirjoittajia, jotka menevät, tekevät, matkaavat, harrastavat, kokevat ja elävät ja kirjoittavat kokemuksensa hieman muokattuina kirjoiksi. Minä en edusta tyylipuhtaasti kumpaakaan ääripäätä, vaan sijoitun jonnekin kummankin kirjoittaja-arkkityypin välimaastoon omine tapoineni ja kokemuksineni.

Toki voin saada ideoita ja kokea inspiraatiota ihan kotona istuen, lukien kirjoja, katsoen elokuvia, lenkkeillen lähimaastossa ja ihan vain viettämällä arkielämää, mutta koen kuitenkin tärkeäksi kirjoittamisen kannalta, että arkielämän ulkopuolisia kokemuksiakin karttuu ja löytyy suodatettavaksi kohtauksiksi kirjoihin.

Tällä hetkellä kirjoittamistani teoksista teos missä sattuu ja tapahtuu joulunaikana, sai alkulaukauksen siitä hetkestä, kun ensikerran näin tuoreeltaan Murhapukki-nimisen explotaatio-gore-splatter-komediapläjäyksen. Kyseisen leffan ensimmäisestä katsomiskerrasta on jo 13 vuotta, joten ei voi varsinaisesti sanoa, että olisin saanut kertalaakista neronleimausta. Katsoessani goreilua mietin sitä millaisen roskaromaanin siitä saisikaan, jos leffan perusideaa (joulupukkiasuinen kosto mielessään lahtaamassa porukkaa) kehittelisi asteen verran realistisempaan suuntaan ja päähahmolle loisi taustan, persoonallisuuden ja motiivin murhille. Vuosien mittaan idea ehti moneen kertaan muuttua ja hautautua muitten projektien alle.

Lopulta joulukuun alkupuolella, kun listasin itselleni roskakirjallisuusprojekteihin soveltuvia synopsisideoitani, että nyt voisi pian olla sopiva aika, fiilis ja synopsis aloittaa tarinan työstäminen tosissaan. Kirjaprojektille annoin nimeksi Hurmepukki ja työstin päässäni ja hieman paperillakin eri ideoita ja hioin synopsista, olennaisia juonikuvioita ja hahmogalleriaa, kunnes 10.12.2013 otin kynän ja vihkon lanugokarvaisiin kouriini ja aloitin kirjoittamisen. Kirjoittamisen edetessä olen viilannut juonikuviota lisää ja ottanut hiljattaisista todellisista tapahtumista ja uutisoinneista materiaalia kirjan juonikuvioihin ja taustatarinaan mukaan. Lisäksi olen ronskisti upottanut kavereita, ystäviä ja muita alakulttuurityyppejä kirjaan mukaillen todellisia hahmoja. Siinäpä saa muutamakin alakulttuuriartisti hieraista silmiään tajutessaan löytävänsä kirjasta itsensä tai sangen tuttuja tyyppejä. Loppujen lopuksi laitoin jopa itseni yhdeksi tarinan hahmoista. En tietenkään yksi yhteen, mutta ainakin tunnistettavana keikkaminänä. Tietenkin laitoin tarinan hahmot tutuille nurkille ja jopa paikkoihin missä olen oikeastikin hengannut ja esiintynyt aika moneenkin kertaan. Ja kirjan dialogiin olen saanut ideoita ja vaikutteita tosielämän keskusteluista mitä olen itse käynyt tai sattumalta kuullut tarkkailemalla ihmisiä baareissa, puistoissa, toreilla, busseissa, ja missä ikinä olen ollutkaan. Lisäksi olen ottanut myös vaikutteita joululauluista ja etenkin lasten tekemistä pilkkalauluversioista missä pukkia lyödään ja pukkikin osaa tehdä melkoisen makaabereja asioita. Lopputulos onkin sitten ehtaa roskakirjallisuutta, jossa sattuu ja tapahtuu, kirosanat raikaavat, jouluna kellään ei ole kivaa, hurme ja muut eritteet (+ ruumiionsat) lentävät ja paha saa palkkansa. Jos kirjoihin voisi laittaa k-16 tai k-18 kieltoikärajan, niin tuossa teoksessa se varmasti olisi ihan aiheesta paikallaan.

Erittäin lyhyellä ja ytimekkäällä nimellä tällä hetkellä työstämäni Havaintoja elämästä: kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi on sellainen soppa mihin on yhdistynyt moni päässäni pyörittelemä yksittäinen pikkuidea, jotka ovat mukavasti loksahdelleet kohdilleen. Olen lukenut paljon kirjoja, joissa keskushahmo pohtii omaa elämäänsä ja monessa tällaisessa kirjassa on välillä aika roisi meno. Ja varsin monet tällaiset lukemani kirjat ilmiselvästi heijastelevat kirjoittansa omaa ja tuttaviensa elämää. Varsinkin muusikoitten, kirjailijoitten ja etenkin muusikko-kirjailijoitten tekemät omaa elämäänsä heijastavat roisiakin toimintaa sisältävät elämänpohdiskelut herättivät minussa innostuksen. Innostuksen joku päivä kirjoittaa itsekin jotain vastaavaa. Tähän perusajatukseen, kun liittyi sopivasti tietty alakulttuurillisuus ja ajatus tehdä ihan reilusti synkällä huumorilla ryyditetty roskakirja, oli peruspalikat tulleet rakennetuksi mukavasti paikoilleen. Koska kirjoitin jo Hurmepukkia joulunaikoihin ja tämän Havaintoja elämästä jne.:n kirjoitusprosessi nytkähti aluilleen 21.12., kirjan monet tapahtumat sijoittuivat mukavan luonnollisesti joulunajan läheisyyteen ja heti joulun jälkeen. Tästä kirjaan on tullutkin luontevasti haluamani todellisuuden ja fiktion hauska risteävyys, joka itsessään on luonut kirjaan ja kirjoitusprosessiin uusia sävyjä ja ruokkinut luovuutta. Ja kirjaan on tullut sopiva päiväkirjamaisuus, luontevuus ja tunnustuksellisuus, vaikka fiktiota kirjoitankin. Mutta haluan, että kirja on muodoltaan ja tyyliltään päiväkirjamainen, vaikka onkin romaani. Nauran nyt jo valmiiksi olemattomaan partaani sitä kuinka moni varmaan päätyy kirjan äärellä pohtimaan sitä, että "Jaa, tällainenko se Krissen oma elämä on" tai "Kuinkahan paljon tästä on totta?", vaikka itselleni tämä nimenomaan fiktiivistä roskakirjallisuutta, jossa on tarkoituksellisesti joitain omaan elämään liittyviä yksityiskohtia (päähahmo on kirjailijamuusikko, joka on keikkatauolla kirjoittamassa kirjaa), koska edes etäisesti omaan elämään liittyvistä lähtökohdista ainakin itseni on helpompi lähteä luomaan fiktiivistä tarinaa kuin jos kirjoittaisin kaksipäisistä lohikäärmeistä, haltioista ja taikamiekoista, joista ei ainakaan minun elämänipiirissäni ole ollut käytännön kokemuksia tai havaintoja ollenkaan.

Tuossa oli kaksi konkreettista esimerkkiä kuinka innoitusta ja ideoita voi saada omasta elämästään, uutisista, elokuvista, kirjoista, yms. ja kuinka sitä voi koota hyvinkin erilaisista ideoista yhtenevän kokonaisuuden, jossa voi hyödyntää eritavoilla saamiaan ideoita saadakseen romaanin aikaiseksi. Kannattaa kokea, tehdä, tuntea, ajatella, keskustella, katsoa, kuunnella, tarkkailla, jne. ja kirjoittaa hyödynnettäväkseen vihkoon/kännykkään/läppärille/jne vaikkapa ihan yksittäisiä bussissa kuulemia lauseita tai keskusteluita, tilanteita, päässään syntyneitä ajatuksia ja havaintoja. Ja kun pohtii mitä kirjottaisi, kannattaa läpikäydä muistelokeroittensa lisäksi muistiinpanojaan ja pohtia millaisen romaanin/novellin/tarinan yhden kohtauksen/juonenkäänteen/tms näistä saisi aikaiseksi. Pohdintojansa kannattaa kirjoittaa muistiin vaikkapa kirjaideoina (olisipa hauska kirjoittaa kirja vaikkapa teini-ikäisistä ihmissusista Itä-Helsingissä), synopsiksina tai mitä nyt mieleen tuleekaan. Jos syntyy oivallus ja alkaa hahmottua kohtaus, se yleensä kannattaa kirjoittaa edes jonkinlaisena luonnoksena, josta voi alkaa luova kirjoitusprosessi tai jota voi joskus myöhemmin käyttää sellaisenaan tai muokattuna jonkin kirjoitusprosessin ideana.

Ja itselle on ainakin hyödyllistä ja tärkeää että kirjoittaa kaikenlaista vaikkei se johtaisikaan koskaan julkaistuun teokseen tai edes luonnostasolle jääneeseen käsikirjoitukseen, mutta kirjoittajana ei vain yksinkertaisesti voi saada aikaiseksi mitään saatika voi kehittyä, jos ei koskaan mitään kirjoita.

Eli ei muuta kuin avoimin aistein kokemaan, katsomaan elokuvia, lukemaan kirjoja, ja tekemään mitä nyt itse kullekin on avain kirjoittamiseen, luovuuteen, ideoitten saamiseen ja työstämiseen ja muuhun sen sellaiseen.

Niin, ja erittäin  HYVÄÄ tapahtumarikasta/rauhallista/mikä nyt sitten itse kullekin onkaan tarpeen UUTTA VUOTTA!!!!

T. Krisse Chrissie Heart Sydän,
kokija ja tekijä = taiteilija, kirjailija, muusikko ja eläjä ;-)