Kirjaprojektit ovat edenneet mukavasti

Väliaikatiedotusta Havaintoja elämästä, Verta pakkiin ja Hurmepukki -kirjoista

Sanailua siitä kuinka teksti on edennyt vaihteeksi välillä ihan hyvääkin tahtia :-)

Olen saanut viikonloppuna ja tänään edistettyä Havaintoja elämästä - Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi ja Verta pakkiin -hurmekertomuksia 1-kirjojen sisältöä oikein mukavasti. Pitkään oli tuntunut Havaintoja elämästä jne kirjan kanssa siltä, että junnaan paikoillani ja sivumäärä ei lisäänny. Peräti tuskailin asian äärellä. 

Tänään tajusin tarkastella tekstiä fonttikoon ja muun sen sellaisen kautta ja repesin nauramaan. Olin siirrellyt tekstiä verkoitse ja muistitikulla koneelta toiselle ja päätynyt kirjoittamaan vanhemman mallisella koneella, jossa on vanha versio Wordpadista. Tämän kaiken siirtelyn ja eri Wordpadin versioitten välillä liikkumisen aikana oli käynyt niin, että jostain syystä fonttikoko ja rivinväli oli muuttunut melkoisesti pienemmäksi. Ja koska olin  stressaantunut, turhautunut ja univelkainen en ollut tätä tajunnut. 

Nyt monen hyvin nukutun yön ja rennomman tunnelman vallitessa muutin rivivälin ja fontin sellaiseksi millaisena monet kustantajat käsikirjoitukset haluavat. Itse asiassa aika moni kustantaja haluaa jopa isommalla fontilla ja rivivälillä, mutta on aika epätodennäköistä että sellaisille kustantamoille materiaaliani lähettäisin, joten pidän tämän tekstin nyt yleisesti halutulla rivivälillä ja fonttikoolla. 

Tosiaan kun viilasin fontin minikoosta luettavammaksi ja kirjoitin lisää, niin nyt materiaali menee jo 122. sivulla, joka ei ole mikään maailman huonoin suoritus siihen nähden, että aloitin muitten projektien ohella kirjoittamaan tätä kirjaa vasta 21.12.2013. No, onhan se toki parempi näin päin, tuskailee turhaan ja tajuaa edistäneensä kirjaa enemmän kuin luulikaan (hitaasti ja tuskaisesti mutta edistänyt kuitenkin)  kuin toisin päin.

Verta pakkiin -hurmekertomuksia 1 kirjaan sain viime viikolla kirjoitettua useamman runon, Andie on kirjoittanut aiemmin ja luonnostellut kuvituspiirroksia ja tehnyt kansipiirroksen. Meikäläinen on editoinut materiaalia ja koonnut yhteen tiedostoon settiä tulostamista yms. varten. Päätin meinaan tehdä taiton clip & paste meiningillä oikeasti leikaten ja liimaten/teipaten. Tulee lopputuloksesta mukavan karu ja ennen kaikkea todella pulp. Tuolla tavallahan niitä aikoinaan taitettiin, niin pitäähän sitä pysyä juurilla meidänkin ;-)

Hurmepukkia olen enemmänkin aivvotyöstänyt, mutta tartun kyllä varmaankin tällä viikolla kynään ja näppikseen. Aloitan kirjoittaa tiettyä materiaalia suoraan koneella ja siirrän vihkoihin kirjoittamaa tekstiäni koneelle. Urakkaa tulee olemaan, mutta mieluisaa urakkaa. Tarina kun on hulvaton ja sitä on hauska tehdä. Se kun on oikein ehtaa splatter & gore -pulppia. Älyllistä tosin genrensä edustajaksi, mutta ehtaa lahtausmeininkiä kuitenkin, kuten nimestäkin varmaan voi päätellä :-)

Ohessa olevat kuvat otin kävelylenkillä Tampereella ja aion käyttää niitä kuvituskuvina työn alla olevissa ja myöhemmin työstöön pääsevissä kirjoissani. Sen verran kauniita kuvia nuo mielestäni ovat. Taiteellisesti luovaa ja tuottavaa aikaa elän siis tällä hetkellä. Vielä kun tämä kaikki tuottaisi rahaa meikälle mahdollisimman pian, niin sen parempi :-) Vaikke en minä tätä rahan takia tee, mutta rahaa joka tapauksessa tarvitsen laskujen maksamiseen ja yleiseen elämiseen. Mutta mitä nopeammin saan kaiken valmiiksi, sen nopeammin joku kustantaja vastaa valmiiseen käsikirjoitukseen myöntävästi 8-)

Hyvää kevättalvea toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
kirjailija, muusikko, kuvataiteilija, yms. ja monenlaisen kivan diggari 8-)

Vaikeuksien kautta voittoon -Hubatiti HUBAaaaaaaaaaAH! ;-)

Haluan jakaa kanssanne positiivia tuntemuksiani

Edellisessä Tuntemattoman suuruuden tunnustuksia -tekstissäni jaoin nk. kivisen tien kokemuksiani ja tuntemuksiani viimeviikoilta kirjoittajana ja ihmisenä laajemminkin. Oli ollut vaikea kirjoittaa, uniongelmat olivat vaivanneet (tosin suunta oli kohti parempaa), olin joutunut kahdenkin huijausyrityksen kohteeksi ja muuta sen sellaista ei-niin-kovin-kivaa. Nyt kun ainakin osa asioista on liikahtanut yllättävän pian parempaan suuntaan, niin haluan jakaa tuoreeltaan hyvää oloani ja mieltäni ;-) Olkaatten hyvätten, tässä teille oikein positiivinen päivitys <3 ;-) 8-) :-) <3
 
NYT ON MAHTAVA FIILIS ja sellainen
"Kärsimyksen kautta voittoon!!!!"-meininki että oksat pois ja alta männynkävyt! Meikäläinen kun sai sovittua eilen lauantaina 1.2. illalla kaupat luotettavanoloisen myyjän kanssa erittäin mieluisasta, vähällä käytöllä olleesta ja siistissä kunnossa olevasta XBOX 360-koneesta kera piuhojen, 250 gt-kovalevyn, langattoman ohjaimen, Kinect:-lisälaitteen ja Kinect-pelien (mm. ninjapeli mitä ohjataan omilla liikkeillä -banzai! Eli himojumppaajan unelmapeli). Kone on tosiaan peräti hyväkuntoinen, aikuiskäyttäjän käytössä ollut, vähän pelattu ja hinta ei yhtään hullumpi. Maksu käy käteisellä noudon yhteydessä. Haemme koneen yms. hanin kanssa reilun viikon päästä myyjän duunipaikalta tietokoneliikkeestä Tikkurilasta. Nyt meikä on häpi!!!! TODELLA HÄPI!!!!! Vähän yli viikko ja meikä pääsee takomaan hienoja pelejä yötä päivää, eiku... No, välillä pitää kirjoittaa, olla hanin kanssa, lenkkeillä yms., mutta kuitenkin pääsen pelaamaan himoitsemallani laitteistolla ja kivoilla peleillä niin paljon kuin aika antaa myöten!!!!


Ja kuten ostos-tv:llä sanottaisiin: "EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI!"
 

Meikäläinen voi sanoa iloiten ja innoissaan että eilen oli peräti kokonaisuutenakin hieno päivä! Sain hyvät yöunet, joka jo itsessään on mahtava asia. Sen lisäksi heräsin aamupäivällä levänneenä, joka ei ole kroonisesti uniongelmaiselle ollenkaan selviö, että edes riittävän unen jälkeen olo olisi muuta kuin puolikuollut ja rättiväsypuhkipoikkiuupunut. Aamupäivällä, keskipäivällä ja alkuiltapäivästä chillailin, datasin, luin kirjoja, hengasin hanin kanssa, kolusin netistä koneitten myynti-ilmoituksia, tein innolla lumitöitä, ja iltapäivällä ja alkuillasta hanin kanssa käytiin oikein kunnon lenkillä, kuvasin lenkin aikana reittimme varrella olleita minun mielestäni kauniita talvisia näkymiä eri kaupunginosissa ja poikkesimme kahvilla ja munkilla Pyynikin näkötornin kahvilassa, kävelimme lisää, poikkesimme keskustassa kaupassa, tulimme bussilla kotiopäin, paikallisbussissa luin Verikoirakirjojen julkaisemaa kökkökirjaa hämmästyneenä kirjan sisällön törkyisyydestä, kävelimme lisää, tein oikein urakalla lisää lumitöitä, ja kotona dataillessani ja verkkomaailmassa surffaillessani sain vastauksen eräältä tyypiltä 
koneen ostoilmoitukseen, hiottiin hakuaikataulu kohdilleen ja sovittiin kauppa, ja loppuillan olin hyvän konepakkauksen löytymisestä, noutoaikataulujen kohdilleen osumisesta ja kauppojen syntymisestä onnellinen. Hanikin on häpi, kun saamme piakkoin haettua minulle hyvän pelikonsolilaitteiston hyvien pelien kera. Illalla ja yöllä ennen nukahtamista oli just tällainen klassinen jabadabduuta kiljun ja ilmassa hypin riemusta -fiilis: "AWESOME FEELING RIGHT NOW, UPEA FIILIS JUST NYT! JEE JEE!!!!".

Innostuneissa fiiliksissä oli ihana olla. Hanikin nautti seurastani todella paljon. En ole tavallisestikaan huonoa seuraa, mutta nyt olin vielä parempaa seuraa. Hyvissä ja suorastaan mitä mainioimmissa tunnelmissa innostuin kirjoittamaan edellisessä Tuntemattoman suuruuden tunnustuksia -kirjoituksessani mainitseman monen sivun runotekstin loppuun. Nyt teksti on pienellä rivivälillä ja 10-fonttikoolla Ariel-fontilla 8. a-4-sivun puolivälissä.

Tänään editoin tekstiä ja muutan sen rivivälin, fontin ja fonttikoon oikeaan kokoon. Voin  siis sanoa  että nyt Verta pakkiin -hurmekertomuksia 1 -kirjamme materiaali on kasassa, jos niin haluamme. Jos saan valmiiksi ajoissa työn alla olevat teemaan sopivat novellit, meillä on todella mahtava pakkaus käsissä, mutta pelkästään minun ja Andie Doomshroomin runoilla ja kuvilla kirja on mitä mahtavin pulp-pläjäys! Andien kirjaan tulevat runot ovat film noir-pulp-runoja ja minun kirjaan tulevat runot ovat silkkaa verihurme-roskarunoutta. Hyvä yhdistelmä siis :-) Ehdin aiemmin jo stressata, että saammeko kirjan valmiiksi ennen julkaisupäivää, mutta nyt tiedän, että homma onnistuu, koska riittävästi materiaalia on jo kasassa ;-)

Eilen kirjoitin myös hieman Havaintoja elämästä -Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi kirjaani eteenpäin ja ehdin ihan vaan lepäillä, chillata ja nauttia rakkaani seurasta. Nukahdin erittäin hyvällä mielin ja nukuin taas makoisat unet ja heräsin suht. levänneenä ja hyvillä mielin aamupäivällä. Olen nauttinut sunnuntaipäivän hiljaisuudesta, ollut omassa rauhassani, dataillat, lukenut lisää Verikoirakirjojen tuotantoa (tulossa seuraava esittely ja kirja-arviointipläjäys aiheesta varmaankin tulevien viikkojen aikana), kirjoittanut tätä blogitekstiä ja ihan vaan ollut ollakseen ja nautiskellut hyvän olon tuntemuksistani. Kolmen aikoihin tulee Andie Doomshroom ja treenaamme musiikkiamme, pidämme hauskaa, ehkä pelaamme yhdessä jotain zombieittenlahtauspeliä ja tod näk puhumme Verta pakkiin -hurmekertomuksia 1 -kirjan kokoamiseen liittyvistä asioista. Treenien jälkeen

varmaankin käyn lenkillä, kirjoitan, hengaan hanin kanssa ja ehkä pelaan lisää jotain. Tästäkin päivästä tulee siis mitä mainioin, ma tunnen sen!!!! Hyvä fiilis kaiken kaikkiaan. HIH HAH JA HOHOO!!! :)

Ulkona näyttää kauniilta ja minulla on mitä mainioin tunne siitä, että ainakin juuri nyt tällä hetkellä ELÄMÄ ON OIKEIN IHANAA!!!! 

Oikein ihanaa kevättalvista sunnuntaita teille kaikille ihanille lukijoilleni toivottaen,

Krisse Chrissie Heart Sydän,
elijä, kokija ja tekijä eli kirjoittaja, muusikko yms., joka diggaa ihan täysillä pulp-kirjallisuudesta, muusta roskakirjallisuudesta, pelaamisesta ja juuri nyt oikein kovasti omasta elämästään ;-)

Vaihteeksi omia kuulumisia kirjoittajana ja ihmisenä laajemminkin 8-)

Mietteitä viimeaikojen tapahtumista

Joskus elämä on kivinen tie. Ja se on viime viikkoina ollut sitäkin. Onneksi ei vain sitä vaan on ollut hyviäkin tilanteita, paljon iloa ja riemua. Mutta kyllä on kivistä tietä kuljettu ihan tarpeeksi. Ja ajattelin tässä  jakaa sekalaisia kuulumisiani sekä kirjoittajana että laajemminkin ihmisenä.

Joulukuusta tammikuulle eteni varsin hyvää tahtia Hurmepukki ja Havaintoja elämästä -Kaikki sanat mitä en saanut sanotuksi kirjojeni kirjoittaminen. Sitten alkoi puskea flunssaoireita ja uniongelmia. Unirytmi meni päin seiniä ja unet jäivät vajaille viikkokaupalla. Tällä viikolla sairastin vatsaflunssan, mutta siitäkin huolimatta unien saannin määrä ja unirytmi on pikkuhiljaa alkanut parantua, asteittain mutta hitaasti. Ja ei olekaan yllättävää, että nimenomaan tällä viikolla olen saanut edistettyä pitkän tauon jälkeen Havaintoja elämästä jne kirjani kirjoittamista. Samalla on tullut myös uusia ja edellisiä kypsempiä ideoita Hurmepukki  -kirjaan. Mutta Verta Pakkiin -hurmekertomuksia 1 teokseen ideoituja novellejani olen saanut vain

inauksen verran eteenpäin ja kirjoittajana olenkin useassa projektissa kulkenut varsin kivistä tietä tammikuun aikana. Mutta onneksi minulla eilen ja tänään pulpahti useampikin kirjaan soveltuva pulp-kulttuuria edustava hurmeruno. Eräs toistaiseski yhä työn alla oleva, mutta jo kolmatta sivua pitkä runo inspiroitui seuraavanlaisista tapahtumista.

Olen roskakulttuurin suurin ystävä (tämä ei varmaan kellekään blogia seuranneelle tullut enää yllätyksenä tässä vaiheessa), joka tarkoittaa mm. sitä että luen paljon pulpia, katson huimat määrät kökköä ja vielä kökömpää horroria (etenkin zombihorroria), actionia, jännityselokuvia yms., ja mm. pelaan pelejä. Totta kai tietokoneille ja pelikonsoleille on tehty PALJON laadukkaita pelejä ja minullakin on sellaisia, mutta suuresti diggaan nimenomaan zombiepelejä ja muuta roskakulttuuriin liittyvää meininkiä. Playstation 1:n zombipelien hankkiminen on aika työlästä ja kallista ja Wii:lle valikoima on yllättävän rajallinen.
Siksipä aloin kartoittaa öisin unta saamattomana ajankulukseni sitä mille konsolille olisi saatavissa eniten kaikkia diggaamiani zompelejä ja etenkin zombipelien kokonaisia sarjoja. Vastaus osui XBOX 360 -konsoliin ja etenkin uusimman mallin XBOX 360 250 GT-konsoliin, jolla olisi kätevä ladata verkkopelejä netitsekin sisäänrakennetun WI-FI: n avulla. Joten päätin katsoa huuto.net:istä konsolia itselleni. Meininki oli välillä sellaista perseilyä, hintojen vekslausta ja tietoja pimitettiin tai kuvaus ei vastannutkaan laitetta, yms., ja päätin kysellä muualtakin. Tästä alkoikin melkoinen seikkailu.

Laitoin Facebookissa Elektroniikkakirpputoriin ja pariin muuhun ryhmään ilmoituksen. Tiistaina eräs porilainen nuorukainen ilmoitti ettei hänellä ole Xbox 360, mutta hänellä olisi myydä minulle Xbox ja kaikenlaista muuta vanhempaa konsolia, joista olen kyllä kiinnostunut (minulla Playstation 1  ja Nintendo Wii ja kumpikin on konsoli jonka valmistus on lakkautettu), mutta tyypin jutut oli aika sekavia ja en saanut tarpeeksi infoa, ja koska hän halusi minulta rahaa ilman riittävää infoa ja kuviakaan konsolista ei näkynyt, niin jätin homman sikseen, koska en halunnut tulla huijatuksi. Muistaakseni keskiviikkona ko. tyypistä olikin samassa ryhmässä ilmoitus, että on huijannut toisessa ryhmässä, eli hyvä että homma jäi keskustelun eikä ostamisen ja maksamisen tasolle.

Tiistai-iltana eräs tyyppi joka tunnetaan myös Dj Riku Riku nimellä ja Facebookissa Riku Riku profiililla otti minuun yhteyttä ja kauppasi Xbox 360 250 gt -konsolia kahdella langattomalla ohjaimella plus piuhoilla. Tinkasin hinnasta ja sovittiin että hän postittaa keskiviikkona särkyväksi merkittynä pakettina konsolin jos maksan heti. Siinä vaiheessa kun tavallisesti olisi tullut ilmoitus että paketti on lähetetty ja seurantakoodi mistä voi seurailla paketin kulkua kohti ostajaa, tulikin viesti että postitus tapahtuu ko. pvänä.


Kun kyselin keskiviikkoillalla paketin lähettämisen varmistuksen ja koodien perään, tyyppi ilmoitti että frendinsä pitäisi olla hoitanut homman. Kyselin varmistamisen ja koodin perään useamman kerran. Torstaina lupasi hoitaa koodin minulle. Sitä ei tullut, sen sijaan tuli vakuutteluja että kaikki on kunnossa. Alkoi haista pahasti palaneelle homma totaalisesti. Raportoin elektroniikkakirpputorille infoa homman etenemisestä ja omalle seinälle julkisesti kävin asiaa läpi alkumetreiltä alkaen. Kun perjantaina ei ollut tullut postin mukana paketin noutokuittia eikä koodia Rikulta, raportoin asiasta elektroniikkafoorumille ja laitoin Rikulle viestiä että hän ei nyt vakuuta mua kaupantekijänä ja että se seurantakoodi ja varmistus pitäisi saada nyt. Ilmoitti että jos ei saa klo 17 mennessä koodia, palauttaa rahat takaisin. Laitoin elektroniikkafoorumille päivitystä ja ilmaisin suoraan että huijarimenolta vaikuttaa. Yllättäen Riku ilmoitti elektroniikkakirpparilla maksaneensa rahat takaisin. Sähköpostiin oli tullut viesti missä hän ilmoitti hermojeni lepuuttelemiseksi tjsp palauttavansa rahat. En ollut pyytänyt rahoja takaisin, vaan halusin konsolin asianmukaisesti lähetettynä ja tästä varmistuksen ja seurantakoodin. No, menihän se noinkin tietenkin. Mieluummin olisin rahojenpalautuksen sijaan ottanut sen ostamani ja maksamani konsolin :-) Nyt joudun sitten hankkimaan muaalta. Raportoin aiheesta julkiseen ketjuun profiilini seinällä ja elektroniikkakirpparilla. Laitoin elektroniikkakirppikselle peräti huijausvaroituksen Riku Rikusta. Tässä vaiheessa huomasin, että jätkä oli kadonnut elektroniikkakirppikseltä. Kenties poistettu tai poistunut. Huomasin myös etten nähnyt enää profiiliaan ja että hänestä kertova viestiketju oli poistettu seinältäni. Koska viestiketju oili julkinen, hän oli ilmeisesti nähnyt sen, raportoinut sen häntä loukkaavaksi ja Facebook oli poistanut keskusteluketjun pois. Että tällainen seikkailu ja huijausyritys Riku Rikulta.

Mutta koko huijausyritysten kynsiin joutuminen tuntui todella ikävältä ja hidasti konsolini hankintaa ja energiavarojani huomattavasti. Varsinkin kun koko konsolinhankinta oli ollut tarkoitus olla helppo ja hauska homma, jossa hankkisin itselleni kivan laitteen, jolla olisi mukavaa pelata hauskoja pelejä.

Ja kun tosiaan suht. pian oston jälkeen tajusin keltä laitteen ostin (tilille mihin konsoli maksettiin, löytyi nimi Riku Länsmans, joka googlaamalla kertoo tyypin historiasta paljon) tuli epätoivoinen olo ti-ke välillä ja tuli päätettyä että hankin ystävän kämppikseltä halvalla koneen, jossa ei ole muuta vikaa kuin ettei levyasema aukea. Keskiviikkona hain koneen ja tosiaan kone pelasi hyvin kovalevyltä käyttäessä, mutta asema ei avautunut, kuten myyjä oli kertonut ja näyttänytkin. Toisaalta ei haitannut, kun hintaa oli sen verran vähän peleineen ja ohjaimen kera, että kaksi peliäkin olisi voinut maksaa enemmän. Arvelin myyjän kanssa että aseman korjaaminen olisi pikkujuttu elektroniikkanärtiltä.

Toisin kuitenkin kävi, sillä frendini kanssa kulutettiin pitkä torstai koneen äärellä. Kyse ei ollut myyjän huijauksesta, vaan ilmeisestä tietämättömyydestä. Luulinhan minä itsekin ja asiantunteva nörttifrendinikin luuli, että homma olisi paljon simppelimpi kuin se olikaan.

Simppeli juttu vaati ko. mallissa ison homman, koko kotelo piti avata, että sen aseman voisi ottaa pois koneesta ja pääsisi ison aherruksen jälkeen varsinaisesti korjaamaan sen pikkuvikaisen aseman. Tietenkin pari vaihetta ennen kuin olisi voinut irrottaa aseman, kotelon yksi avausvaihe ei vain onnistunut sitten millään. Tuli epätoivoinen ja absurdi olo. Naureskeltiin frendin kanssa koko hommalle. Koittavat hänen nörttikollegoitten kanssa maanantaina duunissaan tehdä jotain koneelle. Frendi oli myös innostunut tulevasta Verta pakkiin -kirjasarjasta, joten tuli siitäkin varsin tsemppaava olo. Ja vaikka asemalle ei voinutkaan tehdä mitään, frendin kanssa oli sentään monin tavoin hauskaa koneen korjausyrityksen äärellä lolleroidessa :)



Torstaina koko huijausyrityshäsellyksen aikana ja korjausta vaativan koneen kanssa painiessa oli kaikesta kivasta seurastakin huolimatta meikällä nk. hihat  palanut sen verran pahasti, että purin tuntojani verihurmeisiin runoihin, ettei hermot lähtisi totaalisesti. Ja taiteilijakollegan ehdotuksesta kirjoitin ihan terapiamielessä oikein kunnon gorerunoa missä purin pännitystäni tästä huijaustilanteesta.

Tuosta kunnon goreilusta tulikin sitten se työn alla oleva kolmatta sivua pitkä runo mistä jo aiemmin mainitsin tässä tekstissäni. Nuo kaikki verihurmerunot tulee varmaankin julkaistua tuossa ensimmäisessä Verta pakkiin -pulpkirjallisuutta edustavan kirjasarjan kirjassa. Että voi sitä tosiaan ikävistä arkielämän tilanteista repiä inspiraatiotakin. Pännityksen keskellä innostuin myös kirjoittamaan myös hieman Havaintoja elämästä kirjaan lisäystä, joka oli hyvä juttu, sillä sen kirjoittaminen on viimeviikkoina edennyt hyvän alun jälkeen varsin hitaasti, ja fiilis on välillä ollut kuin vetäisi käsin kivirekeä soratiellä kesähelteillä.

Naurattaa vaan nyt se kun minulla on jo kymmenkunta peliä XBOX 360:lle muttei yhtäkään konsolia hallussani. Korjattava konekin kun on frendillä jonka hän vie sitten maanantaina töihinsä. On se kyllä kivinen tie hankkia yksi konsoli, etenkin jos halvalla tai kohtuuhintaan haluaa :) Ja katselin tässä, että saattaa kuitenkin käydä niin että rahapulassani joudun tyytymään alepakkaukseen XBOX 360 SLIM 250GT:een, joka on vanhempaa mallia kuin himoamani Xbox 360 250 GT konsoli. Saa nähdä kuinka käy asian kanssa.

Konsolinhankinta kiemuroitteni annan heijastua Havaintoja elämästä kirjani tarinaan. Samalla tapaa kuin annan tammikuussa aiemmin tapahtuneen pullonpalautusautomaatilla tapahtuneen tragikoomisen selkkauksen heijastua sekä Hurmepukkiin että Havaintoja elämästä kirjaan. Kummassakin tulee olemaan samankaltainen tilanne missä joku tuntematon äityy syyttä suotta ikäväksi pullonpalautusautomaatilla, mutta kummassakin kirjassa päähenkilön reagointitapa on aivan erilainen. Että eteneehän se kirjoittaminen eri projekteissa niinkin, että antaa elämässään tapahtuneitten omituisten juonenkäänteitten tulla osaksi kirjan juonta. Tuleepa ainakin eletyn oloinen meno, kun kerran tilanteet on oikeastikin eletty 8-)

Ja kaiken hyvän lisäksi kävi niin että tässä kuvituksena olevia ulkokuvia ottaessa tuli joku viereisen talon naapuri huutamaan vihaisesti jotain mistä sain selvää vain, että "perkele kun meitä nyt kuvataankin!" (enkä ole koskaan puhunut ko. tyypille tai ollut missään muussakaan tekemisissä hänen kanssaan), eli melkoisen vaiherikasta ja kivistä on ollut viimeaikainen eloni ja taiteiluni.

Vähemmän kivistä taivalta lukijoilleni toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
roskakulttuurin, pelinörtteilyn ja muun diggailemisen arvoisen meiningin diggaaja niinkö muunmuassa, ja kuten havaittua: kivisen tien kulkija ;-)

Zombievyöhyke on ehtaa suomalaista nykyroskapulppia

Jukka Niemisen Zombievyöhyke roiskii gorea ympäriinsä rinta rottingilla!!! :)

Jukka Niemisen Zombievyöhyke tarjoilee lukijoilleen ehtaa zombi-splatter-trash-pulppia!!!! Ja minä tykkään siitä kovasti. Tällä kertaa siis esittelyssä tamperelaisen Mediapinnan  julkimoima zombipläjäys.

Logo Mediapinnan kotisivuilta

Tamperelainen Mediapinta on nk. palvelukustanteisiin erikoistunut julkaisutalo mikä ilmeisemmin omistaa oman painon. Jukka Niemisen kirjoittama Zombievyöhyke (tai Zombie Vyöhyke kuten sitä kannessa tituleerataan) on mitä ilmeisemmin Mediapinnan kustantama ja julkaisema, eli teos mikä ylitti korkean kustannuskynnyksen, firma kun sivuillaan itse loihii lausumaan seuraavaa: "Kustannuskynnys on korkea. Meille lähetetyistä käsikirjoituksista korkeintaan 5 % läpäisee täyskustanteelle asetetut vaatimukset. Täyskustanteeksi hyväksyttävän kirjan tulee olla hyvin toteutettu. Sillä tulee olla myös ns. valmiit markkinat. Tästä syystä esimerkiksi hyvin tehdyllä tietokirjalla on paremmat mahdollisuudet päästä täyskustanteeksi kuin vaikkapa esikoisrunokokoelmalla."  Ilmeisesti tämä kirja on ylittänyt julkaisukynnyksen sillä tosiasialla, että Suomessa luetaan ja ostetaan kauhukirjallisuutta ja sille on oma vaannoutunut kannattajakuntansa (tiedän mistä kerron, koska kuulun tähän sakkiin), mutta suomalaisten suomeksi kirjoittamaa kauhukirjallisuutta julkaistaan aika vähän ja suomalainen zombikirjallisuus on todella harvinaista. Eli Zombievyöhyke on mitä ilmeisemmin saanut luvan ryömiä lukijoitten kurkkuihin oman harvinaislaatuisuutensa vuoksi suomalaisessa pienessä kauhukirjallisuuden kentässä. Tämä kirja kun ihan oikeasti ei ole mikään kaunokirjallisuuden helmi, vaikka hyvvee roskoo onkin :)

Oikein kantta myöten mainostetaan kirjan olevan suomalaista horroria eli päätelmäni julkaisun syistä taitaa osua oikeaan. Ja samahan se mikä oli syy julkaista, hyvä että tuli julkaistuksi, sillä tämä on zombi-gore-splatter-(horror) meiningiksi ihan kansainvälisestikin ajatellen hyvää roskaa. Roskaa kaikin tavoin, mutta roskagenren sisällä hyvää sellaista. Ja se on aina hienoa, kun joku kirjoittaa intohimolla diggaamastaan aiheestaan rehellisesti juuri sellaista kieli poskessa olevaa campia kuin vain suinkin on halunnut tehdä. Rehellisyys on hieno asia ja rehellinen roska on roskajätteen keskellä kimalteleva helmi.

Kuva linkitetty kirjailijan kotisivuilta

Zombievyöhykkeeseen ei todellakaan kannata tarttua, jos ei tykkää pulpista, alakulttuurikirjoista, alatyylin ilmaisusta, simppelistä sinne tänne poukkoilevasta tyylistä, roskakirjallisuudesta, zombeista, goresta, splatterista, jännityksestä, horror-henkisyydestä, saatika näitten yhdistelmästä. Ja tätä ei missään nimessä kannata ostaa, jos haluaa edellämainitunkaltaiselta meiningiltä psykogolista kauhujännitettä, sillä sellaista tämä kirja ei tarjoile. Jännitystä, vaaraa, huimia tilanteita, gorea, kauhuhenkisyyttä ja jopa hieman genreen sopivaa kevyttä asioitten pintatason pohdintaa, mutta psykologisia pohdintoja ja psykogolista kauhua tämä ei tarjoile kuin ehkä nimellisesti mausteenomaisesti jos psykogolisen kauhun käsittää erittäin laveasti ja rima on matalalla. Ja tästä on varmaan jo pääteltävissä että nk. vakavan kirjallisuuden ja korkeakirjallisuuden ystävien ei tätä kannata käteensä ottaa muuta kuin täysin omalla vastuullaan :)

Mutta todellakin jos tykkää pulp-kirjallisuudesta, camp-meiningistä, kierosta huumorista, splatterista ja goresta, zombeista, selviytymisjännitys-genrestä, roskakulttuurista ja levottomasta meiningistä, niin Zombievyöhyke kannattaa lainata kirjastosta tai ostaa suoraan kirjailijalta (kts. kansikuvan alla oleva linkki), sillä tämä on viihdyttävä lukukokemus alan diggarille.

Ei tämä mikään älykkyyden, juonenkuljetuksen tai syällisten hahmojen juhla ole, mutta homma toimii juuri sen verran kuin tällaisessa meiningissä pitääkin.Kauheasti kirjassa vilisee aivopieruja ja kirjoitusvirheitä, mutta se pitkälti tuntuu kuuluvan asiaan, kun kyse on pulpista.

Teksti on aika simppeliä, mutta melko sujuvasti ja parhaimmillaan hauskasti, ilmeikkäästi ja vauhdikkaasti kirjoitettua. Alku on varsin kliseinen ja jopa tylsä, mutta kun tarina lähtee käyntiin, on ajoittain ihan oikeasti jännittävää seurata mitä porukalle ja porukan eri tyypeille käy. Homma etenee eteenpäin ja vauhti imaisee mukaansa. Kyllä tämän lukee nopeasti. Ja onneksi teosta ei ole venytetty pitemmäksi kuin se on. 113 sivua on varsin hyvä pituus tällaiselle pläjäykselle.

Oli tämä sen verran viihdyttävä lukukokemus, että taidan jossain vaiheessa hankkia ihan omaksi ja tutustua kirjoittajan muuhunkin tuotantoon.

Zombienmakuisia lukuhetkiä toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän,
roskakirjallisuuden suuri diggari ja kirjoittaja itsekin.

Hunter S. Thompson on päräyttävä kirjoittaja lyhyessä mitassakin

Päihdehuuruisen journalisti-kirjailija-elämäntapaelostelijan kirjanen sekoittaa pollaa mukavan päräyttävästi

Edellisessä blogitekstissäni esittelin Verikoirakustantamon julkaisijana ja arvioin lyhyesti pari heidän julkaisuaan. Tällä kertaa otan käsittelyyn Sammakon erään pienikokoisen  mutta varmasti monelle mieluisan ja merkityksellisen julkaisun, joka sisältää kolme novellia Hunter S. Thompsonilta.

Kuva julkaisijan sivuilta

Hunter S. Thompson oli (nimenomaan oli, sillä jäbä eli vuosina 1937–2005 maapallolla ja muissa sfääreissä) toimittaja, joka kirjoitti mm. Rolling Stonen, New York Timesin ja Playboyn kansien sisään sellaista settiä, että heikompaa varmaan hirvitti lukea ja varmaan välillä julkaistakin. Kirjoittajana Thompson oli siis hyvin luovalla ja uusia uria etsineellä tyylillään journalismin uudistaja ja tod. näk. gonzo-journalismin tunnetuin ja varmasti kehutuin ja kohutuin edustaja. Tyyppi on siis alakulttuurimeiningin ja roskakirjallisuuden (+roska/gonzo/jne -journalismin) diggaajan aarreaitta, jos diggaa lukea tekstiä missä kirjoittaja sumeilematta hyödyntää tekstissään päihdesikailukokemuksiaan ja tekee sen tyylillä. Jos tyylistä tai tyylikkyydestä voi gonzo-roskakirjoittajan kohdalla puhua, ja miksipä ei voisi, sillä tyyli se on likainen, rosoinen, rujo ja skandaalinkatkuinen tyylikin, eiks jeh!? ;-) 8-) :-)

Jäbän elämästä on tehty sellainenkin elokuva kuin Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa eli voi sanoa tyypin vaikuttaneen ja innoittaneen teksteillään, elämällään ja elämäntavallaan aika laajalti. Laajemmin kuin ehkä ensi-istumalta tulisi mieleen. Ja koska huumeet, sekoilu, gonzoilu, tajunnanvirtateksti, häpeilemättömyys jne. ovat enemmän kuin roska- ja saastakirjallisuuden perustan tukevaakin tukevampia kiviä, ajattelin esitellä edes lyhyesti yhden teoksen, joka on helposti luki- ja keskittymishäiriöisenkin luettavissa vaikka paikallisbussissa istuessaan. Itse asiassa, jos lukee todellakin paikallisbussissa, erittäin hyvä ja tunnelmaan sopiva oikean ilmapiirin omaava ympäristö on suurella todennäköisyydellä Tampereen Hervannan ympäristöä luuhaava bussi numero 30. Olette suositteluni lukeneet ja mahdolliset seuraukset kannatte itse eli omavalla vastuulla, kuten tällaisen kirjallisuuden lukeminen ylipäätään ;-)

Sammakon (ei kuka tai mikä tahansa sammakko, vaan Kustannusosakeyhtiö Sammakko) vuonna 2010  kulttikirjailijastatuksen omaavalta Hunter S. Thompsonilta julkimoima Screwjack ja kaksi muuta novellia on mielenkiintoinen ja ennen kaikkea päihdehuuruinen novellikokoelma. Kirjalla ei kauheasti ole mittaa, sillä se on pienempi kuin a5 (olisikohan b5?) ja sivujakin on vain 47, mutta silti kovien kansien sisälle on mahdutettu johdanto ja kolme novellia.

Kansikuva julkaisijan kotisivuilta

Kolme novellia muodostavat yhdessä alati kiihtyvän draaman kaaren ja jokaisessa tarinassa on kyllä ensimmäisestä sanasta viimeiseen asti vauhtia, sekopäisyyttä, päihtymystä, into- ja kiihkomieltä, ja vaaran tunnetta. Lopputulos on siis eräänlainen kirjallinen vastine pirin tai liian energiajuoman päräyttelylle. Jos on lukenut Thompsonia ennen, ei tässä teoksessa ole mitään uutta ja mullistavaa (vaikka totaalisen hyvää settiä tämä siis onkin, mutta niinhän Thompsonilla usein oli), mutta uutena tuttavuutena uskon teoksen olevan erittäin helppo ja hyvä tapa tutustua kulttikirjailijan tyyliin ja tuotantoon.

Ekassa novellissa ollaan ensimmäisen meskaliinikokeilun ja kokemuksen maailmoissa ja meno on sen mukaista, varsin outoa, hämärää ja surrealistista siis. Tokassa novellissa tapahtuu lyhyessä ajassa yllättävän paljon ja meno on ylläri pylläri väkivaltaista ja päihdehuuruista. Kolmannessa novellissa on silkkaa sekopäisyyttä, kieroutuneisuutta ja ehtaa perversiota.

Jos tällaisesta tykkää, on Sammakon julkimoima Screwjack jne mitä mainioin kirja, jonka saa halvalla, kirjastoistakin lukee, jota on kiva jämerien kansiensa vuoksi pitää kädessä ja jonka juttujen äärellä kiihtyy, viihtyy, hämmästyy, hämmentyy, innostuu, ja vaikka mitä. Kannattaa lukea, jos mielenkiintoa ja kanttia vaan löytyy 8-)

Hyviä luku- ja kokemushetkiä toivottaen,
Krisse Chrissie Heart Sydän

Verikoirakirjat on mielenkiintoinen kirjakustantamo

Verikoirakirjat on vahvasti roskan äärellä

Tykkään lukea vanhoja kioskipokkareita, lehtisiä ja siis ahmia ehtaa vanhaa pulppia ja sen uudempia tulemisia em. lisäksi omakustanteista ja pienkustantamojen julkaisuista. Silloin tällöin törmää sen verran päräyttäviin juokaisuihin ja julkaisijoihin, että niistä haluaa kertoa muillekin.

Logo kustantajan kotisivuilta

Vuosien mittaan alan harrastajien suupielistä on satunnaisesti kuullut mainintoja pienestä mutta sitäin roskaisemmasta julkaisijasta nimeltään Verikoirakirjat ja onhan niitä julkaisuja tullut selailtua ja todettua että hyvä meininki. Mutta kun otin asiakseni lainata kirjastosta läjäpäin outoa, alakulttuurillista ja ehdottoman roskaista kirjallisuutta omakustanteina ja pienten julkaisimojen tuotannosta, kaikessa rauhassa tutustuttuna Verikoirakirjat vetäisi monen veriämpärillisen verran edelle monia muita kilpailijoita. Ei suinkaan veren määrässä, vaan asenteella, teeseitse-meiningillä, ehdalla pulpilla ja aidolla roskalla, peräti saastalla.

 Verikoirakirjat on pieni mutta pippurinen (vai pitäisikö sanoa/kirjoittaa: verihurmeinen?) turkulainen pienkustantamo, joka julkaisee vanhaa kotimaista pulp- ja muuta lukemistokirjallisuutta uusintapainoksina.

Tässäpä lyhyesti esiteltynä kaksi mielestäni esittelemisen arvoista Verikoirakirjat-julkaisua, joita kannattaa kysellä julkaisijalta, etsiä divareista ja kirjamessuilta tai koittaa bongailla vaikka kirppareilta. Jos et ole omistushaluinen, vaan lukuhimoinen, niin suunnista kirjastoon, sillä ainakin Pirkanmaan kirjastoista näitä löytyy ja näin ollen on saatavissa vähintään kaukolainana muuallekin.

Ottamani kuva kirjan kannesta. Piirroskuvan tekijänoikeudet J. Murtosaari ja layout yms. julkaisija

Robert Silverberg: Tapaamme Tuonelassa on käsittääkseni Verikoirakirjojen julkaisuhistorian ensimmäinen julkaisu  (julkaisuvuosi 2006) ja jopa niin varhainen teos, että se on julkimoitu ennen kuin Verikoirakirjat on virallisesti perustettu vuonna 2010. Tämä kirja on koottu paremmin science fiction tarinoistaan tunnetun Silverbergin neljästä Guilty Detective Story Magazinessa julkaistusta ehdasta pulptarinasta ja julkaistu n. 60-sivuisena vihkomuotoisena isbn-numeroituna vihkomuotoisena kirjasena. Ohut kartonki kantena, mustavalkoinen painatus kopiokonepaperille, suttuisehko kuvitus ja pulpille omainen luonnosmainen piirroskansi ja pulp-henkinen taitto/ulkoasu yhdessä tarinoitten mukavan rosoisen roskaisuuden kanssa tekee tästä aidon pulp-julkaisun.

Samojen kansien sisällä on peräti kahden eri ihmisen esipuhe, novellien alkuperäiset ilmestymistiedot, sivunmittainen juttu Guilty-lehdestä ja yleisemminkin pulp-kirjallisuudesta ja neljä eri kansikuvaesimerkkiä Silverbergin muusta tuotannosta otsikolla "Joitain Robert Silverbergin varhaisnuran seksipokkareita", ja ne neljä novellia. Tämä kaikki siis ihan oikeasti on mahdutettu öbaut kuuteenkymmeneen a5-kokoiseen sivuun. Tehokasta, simppeliä, mielenkiintoista ja ennen kaikkea todella hubaa!

Kohtalokkaat ikkunat, Poika sai aseen, Tapaamme tuonelassa ja Liian suloinen elääkseen ovat keskenään erilaisia ja eripituisia tarinoita, mutta kaikkia yhdistää se että ne on kirjoitettu simppeliin kioskikirjallisuus-dekkari-meininkiin turhia yksityiskohtien kuvailua tai suuria juonikuvioita vältellen ja niin että tarinoissa aina tapahtuu kuolema tavalla tai toivella. Teksteistä huomaa, että ne on kirjoitettu nopeasti ja että homman on tarkoituskin olla, ei enempää eikä vähempää kuin, vain pulp-kirjasissa julkaistavia simppelejä novelleja. Tarinoita, jotka pysyvät lestissään ja ovat rehellisesti roskaa roskalukemistojen roskadiggareita varten.Teksteissä ei ole mitään mullistavaa, uutta eikä kovin ihmeellistä, mutta ne on hyvin kirjoitettu tyylilajissaan. Kunnon pulp-meininkiä siis ja juuri mukavaa matkalukemistoa tai rannalla chillaillessa luettavaa. Tykkään kovasti ja tällaista saisi enemmänkin julkimoida.

Ottamani kuva kirjan kannesta. Piirroskuvan tekijänoikeudet piirtäjällä ja layout yms. julkaisijalla

Jaska Autero: Salainen ase ja muita sotanovelleja on vuonna 2010 Verikoirakirjojen julkimoima vielä Tapaamme Tuonelassa vihkokirjastakin pienikokoisempi julkaisu. Kansi on taas ohuesta kartongista, paperi kopiokonepaperia, kansi on todella nuhjuinen ja suttuinen, koko on n. A6 ja sivuja hieman alle 40 sivua. Sisältönä kirjasessa on esipuhe, novellien julkaisutiedot ja kolme Jaska Autero nimimerkillä julkaistua novellia eli ilmeisesti ko. kynäilijän koko tuotanto samoissa kansissa. Teksteissä liikutaan sota-ajassa ja meininki on joko kauhua tai sci-fiä, riippuen novellista. Tykkään kirjoittajan tyylistä. Novellit keskenään ovat erilaisia ilmaisultaan ja tarkemmalta aiheeltaan. Viihdyttävää, kiihdyttävää ja jopa ajatuksia herättävää! Tykkäsin tästäkin, vaikka todella nopeastihan tämän lukee vaikka paikallisbussireitin alkupuolella alusta loppuun. Lisää tällaistäkin saisi olla, me like! 8-)

Edellämainnitujen ja kyseisten teosten kaltaisten kirjojen julkaisemisen lisäksi Verikoirakirjat julkaisee alaa koskevaa tietokirjallisuutta. Mielenkiintoinen piirre Verikoirakirjoissa kaiken muun kiinnostavan lisäksi on se, että Verikoirakirjat ei ota vastaan käsikirjoituksia. Tyypit siis itse päättävät mitä haluavat julkaista, ottavat kirjailijaan yhteyttä ja julkaisevat sitten mitä ja milloin haluavat. Ymmärrettävä ratkaisu, sillä vanhaa ja uudempaakin pulpia ja muuta sen sellaista on maailma pullollaan ja työsarkaa on käytännössä loputtomiin.

Harmillista tämä on sikäli, että uudet pulpia diggaavat roska/pulp/sleaze/jne-kirjailijat saavat etsiä julkaisukanavaa muualta. Tässä toisaalta on sekin puolensa, että se voi aktivoida roskakirjailijoita tekemään itse Verikoirakirjojen hengessä ja innoittamana omia oma-/yhteis-/palvelukustanteita tai peräti perustamaan julkaisutoiminnalleen yhdistyksen ja tai yrityksen. Minä ja Rattle Snake Rhythmsin Andie Doomshroom päädyimme pykäämään yhdistyksen ja seuraamaan Verikoirakirjojen auraamia hurmeisia latuja ja aloittaa ehdan pulp-julkimoinnin. Toki luvassa jatkossa julkaisemme yhdistyksellä kaikkea muutakin, mutta koemme että kunnon pulppailulla kulttuurijulkimointi on hyvä aloittaa ;-)

Roskan hurmeisesta lukemistomaailmasta kuitaten ja kiittäen mielenkiinnostasi tekstiäni ja aihepiiriä kohtaan,
Krisse Chrissie Heart Sydän.

JESH!!!!

Kiitoksia kaikille blogissani kävijöille!

Juhlahattu päässä juhlan kunniaksi!

Pitkään ei ole nämä sivut olleet pystyssä, enkä ole mitään huimaa kampanjaa näille pitänyt ja nyt on puskaradion kautta löytänyt porukkaa jo sen verran blogiini, että voin todeta yöllä menneen yli tuhannen käynnin määrä rikki! Tällä hetkellä käyntejä on kerääntynyt ihan kivasti siihen päälle.

Peukut pystyssä ja hymy herkässä

Kiitoksia, kiitoksia, kiitoksia!!!

Huba huba baila bailandeeros! ;-)

 T. Krisse Chrissie Heart Sydän

Kirjailija, runoilija, muusikko, taiteilija, blogisti ja vaikka mitä muuta
ja nyt kävijämääristä innoissaan ;-)